23.päivä

Juuri nyt istun Mikkelin bussiasemalla ja odotan bussia Lahteen joka lähtee 17.10. Aamulla jo vahvistui päätökseni siirtyä retkelläni seuraavaan vaiheeseen eli pyöräily vaihtuu autoiluun. Enonkoskelta vielä ajelin reilu kolmekymmentä kilometriä Savomlinnaan. Ilma oli taas aurinkoinen, mutta vastainen tuuli oli edelleen puuskissa varsinkin aika hurjaa. Rauhassa sytkyttelin ja ajatukset oli vahvasti jo kotona. Suunnittelin mielessäni mihin lähtisin autolomalle vielä pariksi päiväksi lapsenlapsen kanssa. Mutta nyt ajelin vielä tällä reissulla ja tullessani Savonlinnaan oli kaikki merkit sen mukaisia, että matka on nyt hyvä lopettaa. Siellähän oli tie pystyssä, ihan konkreettisestikin. 

Bussiasemalle löysin ja bussi lähti kymmenen minuutin päästä, aika sujuvaa toimintaa:) 

Lahteen vielä tänään menen summaamaan retken tytön perheen luo ja huomenna sitten matkustan kotiin. Mä luulen, että koti on aika mukava ja ison tuntuinen näin telttailujen jälkeen. 

22.päivä

Tänään oli sellainen päivä ajamisen suhteen, että ajoin 78 km ylämäkeä. Aamulla heräsin ajoissa ja veljesten kanssa aamupala maistui ja muutenkin maistui kun sai jakaa aamua muiden kanssa, kun normaali toiminta on yksin tuhisemista. Veljekset lähtivät työasioilleen. Minulla oli vaatteet kuivumassa ja niitä rauhassa odotin. Kiertelin ja käpsyttelin katselemassa kaunista koskiympäristöä. Hyvää teki ottaa aamu rauhassa ja antaa aikaa oleskeluun. Kahdentoista aikaan lähdin kohti Heinävettä ja Savonlinnaa. Päivä oli taasen lämmin ja helteinen. Lisäksi tosi kova puuskainen vastatuuli. Olipa kokemus jota voi hyvinkin verrata ylämäkiajoon. Lisäksi tuulenpuuskat välillä tuli hiukan sivusta ja heilutti pyörää aika rajusti. Siinä kun on tavaraa ja laukkuja jotka ottaa hyvin tuulen. Tuulen vaikutuksen hyvin huomasin, kun alamäkeä laskettelin ja tuulenpuuskan tauottua oli kuin joku olisi työntänyt vauhtia lisää. Heinävedellä pysähdyin kahville ja terassilla kuuntelin kun ukkelit kertoivat metsuritarinoitaan kuinka ovat tehneet kovia ja raskaita töitä jo nuoresta pojasta asti, on se ollut erilainen aika silloin nuorille. Kunnioitus heille. 

Matkalla pysähdyin ihailemaan Kermankoskea. Kaunis voimakkaasti virtaava koski. 

Jossain vaiheessa alkoi kerääntymään mustia ukkospilviä ja tiesin että kohta tulee vettä ja paljon. Tuli liikennemerkki joka kertoi lossin olevan kymmenen kilometrin päässä. Ajattelin sieltä löytyvän jonkinlaisen katoksen missä voin pitää sadetta ja vaihtaa varusteita. Ajellessani tuli aika selkeäksi, että tämä reissu taitaa olla aikalailla loppupuolella. Olen aika kuuliainen fiiliksilleni ja varon ettei homma ala mennä suorittamiseksi. 

Lossille pääsin kuivana vaikka pilvet oli aikas päällä jo. Ilma enteili myrskyisästi puhaltavine tuulineen sateen alkavan ihan just. Rannalla eikä toisellakaan puolella näkynyt mitään katosta joten jatkoin matkaa kilpaa sateen kanssa. Hävisin sille ja sadetta alkoi tulla todella mukavasti. Edessä oli risteys ja ajattelin siellä varmaan olevan bussipysäkin ja katoksen. Olihan siinä pysäkki muttei katosta, sanoin ääneen "voi patti" ja katsoin, että siitä lähti kapea hiekkatie ja kymmenen metrin päässä oli maitolaituri. Sinne vaan ja en pahasti kastunut edes, mutta täytyy sanoa siirtymisen olleen sähäkkä.

Laitoin sadevaatteet päälle ja netistä etsin campingiä, muttei ollut. Ajoin sateessa noin kymmen kilsaa ja tulin Enonkoskelle jossa oli viehättävän näköinen vanhassa puurakennuksessa toimiva ravintola ja hotelli. Paikka oli kiinni( klo 21.30) ovessa oli numero johon voi soittaa. Soitin ja rouva vastasi ja tuli paikalle antamaan huoneen. Hän myös kertoi, että tänään hotelli täytti 30 vuotta hänen omistuksessaan. Onneksi olkoon. Sain huoneen ja olenkin hotellin ainut asiakas, aika jännää ;) 

21.päivä

Ensimmäinen kerta tällä reissulla, kun aamu oli harmaa ja thkusadetta ilmassa. Laittelin aamupuuron ja muutenkin taas jo totutusti leirin pyöränpäälle. Karttaa tutkin ja harkitsin mihin päin lähden. Vaihtoehtona oli Koli tai sitten suoraan Outokumpuun. Hetken aikaa punnitsin kumpi tuntuu oikealta vaihtoehdolta. Olinhan alunperin ajatellut mennä Kolille, toisaalta oli ajatukset jo kääntyneet koti suuntaan ja niinpä sitten suuntasin kohti Outokumpua. Ilma oli viileänoloinen ja piti laittaa takki päälle. Sepä oli uutta asiaa, kun on hellepäiviä vaan ollut. Hyvä oli keli ajamisen kannalta, viileätä ja happirikasta. Kuitenkin jalat tuntui tosi tukkoiselta ja pienissäkin mäissä menivät hapoille. Tällä osuudella oli myös tähäastisen matkan suurin mäki jonka päälle kuitenkin pääsin ilman suurempia tuskia. Mäen päällä oli nuorisoseuran talo ja kesäteatteri, taitaapi nyt minulla olla teatterit hyvässä suosiossa, tosin olenhan ohjaaja :) Siinä kuitenkin pidin taukoa ja latasin puhelinta, kun seinässä oli pistoke. Soitin siinä myös puhelun ja laitoin tekstarin ystävälle, jospa hän olisi heidän kesä- ja onhan se myös talvipaikka. Vastaus tuli tervetulotoivotuksin. Vielä sinne oli matkaa seitsemisen kymmentä kilsaa, ehkäpä sinne tänään ehdin. Outokumpuun tullessa oli tienvarrelle joku unohtanut maitotölkit. 

Outokummussa pidin syömistauon leipomon konditoriassa, siellä olikin erinomainen hampurilainen"pimu" niminen. Oli maukas ja tuoretta salaattia joka rapsahteli suussa raikkaasti ja pihvikin oli juuri sopivan kypsä. Annos oli myös just sopivan kokoinen, eikä tullut ähky. Tällainen pimun juuri täytyykin olla. 

Pysähdyin vielä uudestaan vähän matkan päässä olevalle huoltsikalle täyttämään vesipullot ja samalla söin jätskin kahvin kanssa. Istuessani hieroin jalkojani ja syy tukkoisuuteen löytyi, kun lihakset olivat aivan kuin kovia palloja olisi reisissä. Auoin niitä hieromalla oikein kunnolla ja vähän tuntuivat jumitukset avautuvan. Ajaessa huomasin, että hierominen oli auttanut ja matka jatkui kevein jaloin ja mielin. Aurinko oli jo tullut esiin ja takin olin ottanut pois, fiilis oli hyvä ja kilometrit soljuivat kuin itsestään. Illan suussa saavuin perille kanavan varrella olevaan ystävien aivan uskomattoman upeaan paikkaan. Sielläpä ystävät, veljet ottivat minut vastaan lämpöisesti. Hyvät kahvit laittoivat ja erinomaista paikallisen leipomon leipää ja kaikkea mahdollista lisuketta, oi se teki hyvää. Vaatteita myös pesin koneessa sekä teltan laitoin kuivumaan. Ja sitten saunaan ja saunamakkarat, kyllä pidettiin hyvänä matkailijaa. Vielä omaan makuuhuoneeseen lakanoiden väliin nukkumaan. Upeata ja saa olla kiitollinen tällaisesta ystävällisyydestä. (86km)

20.päivä

Pitkästä aikaa tuli nukuttua oikeassa sängyssä ja mukavuuksien äärellä. Viimeeksi Turussa reissun toisena yönä. Makeastipa se nukuttikin. Kymmeneltä aukesi Puijon pyöräpiste ja sinne menin heti, että heillä olisi mahdollisimman paljon aikaa laittaa Nishikini kuntoon. He ottivat kulkupelini hoteisiinsa ja kiirettä heillä oli, mutta lupasivat soittaa kun pyörä on kunnossa. Niinpä minulle jäi aikaa kierrellä Kuopion kauppoja ja toria.

Ilma oli mukavan aurinkoinen, ukkospilvet kiersivät ympärillä, mutta kaupungin päälle ei osanneet tulla. Satamassa kävin katsomassa, kun risteilylaivat tulivat ja menivät ja tuuttailivat torviaan. Siinäpä sitä aikaa hyvin kului ja kahden aikaan soittivat, että fillari on valmis. Hieno homma. Samalla ostin uudet kädensijat, kun vanhat olivat ilmeisesti kuumuuden takia menneet kummallisen pehmeiksi ja tarttuivat käsiin epämukavasti. Nyt oli taas pyörä entistä ehompi ja minulla hyvä hinku päästä tienpäälle. Hauska tapaus kun ystävä soitti ja kysyi missä liikun ja kerroin olevani Kuopiossa ja Puijonkadulla hakemassa pyörää korjaamosta. He olivat matkalla ja olivat lähtiessään laittaneet navigaattoriin osoitteen Puijonkatu! Kylläpä oli erinomainen osoitus kuinka asiat tapahtuu. Sovimme tapaavamme torilla, kun saapuvat. Sillä aikaa kävin kaupassa ostamassa vähän matkaevästä, pähkinöitä, bantskun ja keksejä. Olipa sitten mukava hetki torilla heidän saapuessa. Juotiin kahvit ja syötiin lörtsyt. Pitkästä aikaa oli kiva saada heidän kanssaan jutella. Vähän suunniteltiin matkareittiäni eteenpäin ja tuli samalla mietittyä kuinka pitkään vielä reissussa on. He myös tarjosivat minulle mahdollisuutta mennä heidän mökille saunomaan, kun se sopivasti matkanvarteen sopii. Hienoa ystävällisyyttä ja luottamusta. Suunnitelmana oli mennä Juankoskelle ja sitten Juukaan. 

Vähän ripsautteli vettä kun lähdin noin neljän aikaan, mutta sitten kun pääsin Kuopion ulkopuolella olevalle pitkälle sillalle alkoi kova tuuli ja vettä tuli reippaasti.

Sillan puolessa välissä oli tehty katettu levähdys paikka ja siinä sateensuojassa vaihdoin pyöräilyasun päälle, kun kaupungissa oli shortseissa kulkenut. Sää oli hyvä ajamiseen kun sade ilmaa viilensi ja pyörä suorastaan lensi ja hyvät kädensijat lisäsi nautintoa.  Matkan varrella päätinkin että menenkin Kaavin kautta enkä siis Juankoskelle. Kaaviin tullessa yhdeksän aikaan, menin katsomaan uimarannalle jospa löytyis telttapaikka. Olihan siellä tasaista nurmea, mutta ihmisiä aika paljon uimassa ja nuorisoa muutenkin aikaa viettämässä, niin en viitsinyt sinne jäädä vaan jatkoin matkaa. Alkoi tulla jo kohta huoli, että mistä löytyy lepopaikka, kun ilta jo hämärsi. Ajattelin kuitenkin, että kyllä jokin paikka taas löytyy. Liukonlahdelle tullessani oli ladossa iso kyltti "Liukonlahden kesäteatteri" sitä menin katsomaan ja siinähän se oli!

Leiriytymis touhujani tuli myös siili ihmettelemään.(82km)

19.päivä

Aamu oli pivipoutainen ja ei ollut hiostavaa oloa teltassa. Siltikin heräsin jo seitsemältä pirteänä ja reippaana. Varsinkin sen jälkeen kun kävin syömässä aampalan joka olikin runsas puuroineen ja kaikkine lisukkeineen. Siinä kahvia kylläisenä ja tyytyväisenä juodessani tuli mies viereiseen pöytään(samaan pöytään olisi liian uskaliasta) ja juteltiin paikkakunna asioista ja työtilanteesta joka Keiteleellä on hyvä, hieno juttu. Myös sote uudistus tuntuu mietityttävän paljon pienemmissä kunnissa asuvia. Jossain muuallakin oli asia ollut esillä. Täällä täytyisi kiertää poliitikkojen, niin kuulisivat aitoa ja todellista käsitystä ja myös pelkoja mitä uudistumiset tuo. Poliitikot fillareilla kiertelemään suomea! 

Tämä mies oli kyllä positiivisella asenteella ottamassa vastaan vähän epämääräistä tulevaisuutta tältä osin. Tyttäristään myös ylpeänä kertoi kuinka he ovat Helsingissä ja Espoossa hyvissä viroissa ja toimissa. Kyllä muutkin näköjään on lapsistaan onnellisia :)

Lomaa hän myös vietti, mutta ei lähtenyt matkalle, sanoi että kun lähtee kalaan ja työntää veneen irti rannasta, niin siinä on rauhaa ja lomaa, oikein! 

Minä koitin saada apua Keiteleen huoltsikalta pyörän korjaukseen, mutta ekspertit olivat lomalla tai muissa tehtävissä kiinni, joku vaihdelaatikon purkaaminen oli tärkeämpi, totta kai! Siispä soitin Kuopion pyöräliikkeseen ja siellä lupasivat huomisen aikana laittaa menopelin kuntoon. Bussi Kuopioon lähti vasta varttia vaille neljä joten menin aseman kahvila-grilliin viettämään aikaa. Söinpä oikein maukkaan makkaraperuna-aterian. Ukkonen vyöryi päälle ja siinäpä oli mukava katsella terassilla taivaan auetessa ja salamat iskivät ja vettä tuli. 

Bussikin sitten tuli ja sain pyörän ja muut kamppeet kyytiin. Kuski tokaisikin, että hyvä kun on maanantai niin on vähemmän rahtia kun muuten olisi. Niinpä, asiat vaan järjestyy. 

Bussimatka kesti puolitoista tuntia ja matkalla oli kovaa ukonilmaa. Puitakin oli kaatunut tiellekin niin, että toinen kaista oli tukossa ja joutui sitä väistelemään. Matka meni bussissakin ihan kivasti. Ajattelin että ihan sopivassa kohdassa fillari halusi lepotauon, nyt ei tarvinnut ukkosmyrskyssä ajaa pyörällä vaan päästiin mukavasti linjurilla. 

Kuopioon tullessa oli ajatus mennä Rauhalahden campingiin, mutta en halunnut sitten kuuttakaan kilometriä sinne ajaa tällaisella " vaihdepyörällä" ja vielä huomenna takaisin pyörähuoltoon. Joten otin hostellista huoneen joka olikin ainut jäljellä oleva, tietysti ;)

Nyt nautin Kuopiosta leppoisana ja onnellisena. 

18.päivä

Aamulla taas ajoissa heräsin, kun teltan lämpötila alkoi nousta auringon myötä. Joku koirakin kävi haukkumassa omitusta telttaa ja isäntä epätoivoisesti komensi. Luulisi että jos voi pitää koiraa vapaana niin se myös tottelisi. Tosin minua asia ei juurikaan haitannut. Koirat kulkee ja kiikkuu ja haukkuu, ihmiset myös. Eipä se sen kummoisempaa ole. Rauhassa sain teltan ja leirin purkaa, kun kymmeneltä aukeaa lähi SEO ja sinne ajattelin aamukahville mennä. Koirantaluttaja mies tuli juttelemaan, kun lastattu pyörä kiinnosti. Hän kertoi hyviä reittejä mistä pääsee hyvin Viitasaareen. Samat oli tiet kuin minunkin suunnitelmassa, se vaan vahvisti oikeasta tiestä. 

SEOlla oli mukava ja reipas herra myymälässä. Tuntui olevan omistaja, koska rouva joka suunnitteli asiakkaan kanssa jotain pitopalvelua juhliin, tältä mies kävi välillä kysymässä mitä keittiössä seuraavaksi pitäisi tehdä kun joku ruokaakin tilasi. Sellaista se on, rouva lopetti neuvottelut ja siirtyi hoitamaan keittiötä, ukko huokaisi helpotuksesta :) Hyvin oli palvelualttiita ja tuli mies myös juttelemaan ja antoi Kannonkoski pinssin se kunniaksi, että paikkakunta on säilynyt itsenäisenä, hienoa! Laitoin pinssin laukkuun kiinni. 

Puolessavälissä Viitasaarta oli Huopanankoski jossa oli lohilampi ja kahvila josta lohileivän ja kahvin ostin. Paikassa oli komia koski jossa Juhani Aho on käynyt paljon kalastelemassa.

Hän oli niin ihastunut paikkaan, että oli sanonut kirjoittavansa siitä niin kauniilla sanoilla, kun suomenkielestä voi vaan löytää. Luulen hänen löytäneen. Voi kun itse myös löytäisi paremmin hyviä sanoja ja saisi ne vielä oikeaan järjestykseen. 

Viitasaaren ABC llä vietin aikaa ja katselin kun ihmisiä tuli ja meni mielin määrin. Vilkasta oli heillä touhuaminen. Paikka on hienosti aivan järven rannalla ja myös veneilijöitä tuli jätskiä ostamaan, ehkäpä myös muutakin evästä. Söinpä itsekin yhden tuutin ja nautiskelin järvimaisemasta. 

Kohti Keitelettä lähdin ajamaan, ensiksi valtatie nelosta hiukan matkaa ja sitten käännyin 77 tielle. Fillari kulki mukavasti ja liikennettäkään ei tällä tiellä niin kovin paljon ollut. Nelostiellä meni autoja että korvissa humisi. 

Tämä 77 tie on nimetty "sininen tie" ja lähtee Vaasasta jonnekin itään halki Suomen. Jonkin verran siitä näin mainoksia pysähdys paikkojen kahviloissa. En tiedä kannattaisiko mainostaa, koska tien kunto oli tosi surkea. En antanut asian enempi häiritä vaan nautin suvesta. 

Viisitoista kilometriä ennen Keitelettä naksahti etuvaihtajan vaijeri poikki. Koitin jos saisin asialle jotain tehtyä, mutta ei onnistunut.

Tässä olen vaijerin teipannut kiinni ettei läpättele. 

Oli myös surkea työkalusetti minkä olin ennen lähtöä ostanut halvalla. Tästä lähin ostan kalliilla :) Netistä katsoin, että Keiteleellä olisi korjaamo, joten ajelin niillä vaihteilla mitkä toimi Keiteleelle ja leirintäalueelle sain telttapaikan.

Kävin suihkussa ja lavuaarissa pyykkäsin pyöräilyhousut ja paidan. Huomenna etsimään korjaamo. (82 km)

17.päivä

Hirmuinen on helle :) Sen hyvin huomasi, että polttava kuumuus vie voimat aikalailla. Toisaalta on tietysti aivan upeaa saada nauttia lämmöstä ja kesästä. Täytyy vain pitää matkanteko rauhallisena. 

Väätäisen kylästä lähdin kohti Saarijärveä ja tie oli vaihtelevan mutkainen ja mäkinen, mutta suhteellisen vähäliikenteinen ja sai rauhassa mennä. Matkalla pysähdyin erikoiseen nähtävyyten; Rutas-Matin maapallo patsaan luo.

Kyseinen Matti on elänyt paikalla kolmekymmen luvulta kuusikymmen luvulle. Rakentanut talonsa ja siellä toiminut kalastajana ja aseseppänä. Jonakin yönä hän oli unessa saanut näyn maapallon rauhasta ja hänen pitää sen merkiksi rakentaa patsas. Niinpä Matti alkoi rakentamaan näyn innoittamana. Patsas sai aikanaan paljon kuuluisuutta ja rakentamisesta tekivät juttuja isot lehdet. Kekkonenkin oli antanut rahalahjan Rutas-Matille, kun hänen kaikki toimeentulo meni rakentamiseen ja ruokaan ei sitten raha riittänyt. Erikoisia innoituksen saaneita persoonia on aikoinaan elänyt ja kaiketi niitä vieläkin on, toivottavasti ainakin. Mä luulen että ne saa meidät muut ajattelemaan asioita toisellakin tavalla kuin mihin on totuttu. 

Ajellessani huomasin pitkin matkaa kuinka vaatteita oli tiellä ja tien sivuilla aina vähän väliä. Oli paitoja, sukkia, kalsareita ja vaikka mitä. Ihmettelin mitä oli tapahtunut, oliko takaluukku jäänyt autossa auki tai asuntovaunuun johonkin jäänyt pyykit kuivumaan kun on kiireessä lähdetty ajelemaan. Toisaalta jokuhan on voinut päättää, että heittää kaiken vanhan vaatekerran pois ja haluaa uutta pukea päälle. Hmm mielenkiintoinen ajatus...

Saarijärvelle päästyäni oli nälkä ja muutenkin tuntui, että helle haluaa minun lepäävän. Kävin vetäisemässä mahtavan kebabin( jo toinen tällä reissulla) Vatsa tuli täyteen! Huh huh! 

Menin kirkkoa katsomaan ja jäinkin hautausmaan reunalle isojen lehtipuiden varjoon istumaan ja viettää lepoa.

Kirkkotarhat on hyviä paikkoja, niissä on aina rauhallista ja varjoisaa. Varmasti kaksi kolme tuntia köllöttelin kunnes aurinko jo alkoi laskea ja ei ollut enää kuin 29 astetta lämmintä. Kirkon kellot myös alkoi soimaan iltavesperiä tai muuta pyhäajan soittoa. Olihan lauantai ja kello kuusi illalla. Se oli minulle myös lähtösoitto ja siis lähdin kohti Kannonkoskea. Matkanteko oli helpompaa vaikka lämmintä piisasi, niin aurinko oli matalalla ja metsät antoi mukavasti varjoa tielle. 

Taukoja kyllä pidin usein ja yhdellä taukohetkellä huomasin kuinka koppakuoriainen lenteli ympärilläni kierroksen kunnes hävisi johonkin katveeseen. Koppakuoriainen tuntuukin tulleen minulle läheiseksi. Sehän alkoi siitä, kun tyttärenpoika otti lemmikiksi koppiksen ja arvosti sitä niin paljon, että nimesi sen minun mukaan :) Seuraavan kerran näin luontokeskuksen yhteydessä olevassa näyttelyssä taiteilijan näkemyksen koppakuoriaisesta. Oli siinä muitakin, mutta tämä sai huomioni. Virroilla kun lähdin pyörällä leirinnästä oli koppakuoriainen tulossa mukaan ja yritti kiivetä seisontatukea pitkin ja pyörähteli siipienkin avulla, mutta tallusteli sitten pois. Ja nyt tänään tämä lentävä tapaus, aika mukavaa, mitähän ne mulle haluaa kertoa :) 

Kannonkoskelle tulin yhdeksän jälkeen ja kaupan pihalla oli opastaulu josta löysin uimarannan. Tsekkasin paikan ja sopi hyvin yöpaikaksi. (80 km ajoa)