Vähän ennen Paraista on Sattmark niminen levähdyspaikka jossa on mukavat kahvila ja ravintolapalvelut kivassa ympäristössä. Olin kuullut, että täältä saa hyvät katkarapuvoileivät, joten sellainen se pitikin sitten tilata. Olipa komia leipä ja hyvää oli. Muutenkin tuli juteltua paikan pitäjän kanssa sekä kokin jonka kanssa meillä on yhteinen tuttavuus. Kaikenkaikkiaan mukava paikka kannattaa poiketa jos Turun saaristoon ajelee. Siellä ollessani tilasin junamatkan Turusta Helsinkiin. Juna lähtee klo 20 joten hyvää aikaa jää matkustaa loput kolmekymmentä kilometriä.
Saariston rengastietä pitkin ajelin josta voisin sanoa, että ihmettelin kuinka huonokuntoinen hiekkapolku pyörätieksi osoitettu väylä on siihen nähden varsinkin, kun reittiä mainostetaan paljon pyöräilijöille. Paraisilta eteenpäin väylä oli jo asfaltoitu, mutta merkinnät puuttuivat ja parikertaa ajelin ohi siitä mistä olisi pitänyt kääntyä. Minullahan on sellainen periaate etten anna tällaisten seikkojen vaikuttavan hyvään olooni, joten annoin mennä niin kuin menee ja ilolla.
Turkuun saavuin hyvissä ajoin ja istuskelin tuomiokirkon puistossa penkillä rennosti. Kiertelin ja katselin jokivarren leppoisaa elämää, kesäistä ja rennon olon täyttämää menoa. Hyvissä ajoin menin juna-asemalle ja odotellessani söin patongin ettei nälkä yllätä matkalla. Ostin myös karkkia matkaevääksi, teki niin hirveästi mieli pantteria, onhan muutama viikko oltu karkkitauolla. Paitsi tietenkin suklaata, mutta se on mennyt enemmänkin välipalana ja energian tuojana kun ihan vaan nautiskeluun. Juna saapui ajallaan ja nyt istun mukavasti junassa ja katselen vaan kun maisemat vaihtuu vähän tiheämpään kun olen tottunut. Aikas mukavaa!
Reissu on käytännöllisesti lopussa, matka on mennyt hyvin. Koen että suuri siunaus on ollut mukanani ja vaikka monenlaista on kokenut, niin aina on saanut olla turvallisella mielellä. Ihana matka ja kauniit, monipuoliset kokemukset! Näitä on hyvä taas muistella ja jäävät hyväksi voimavaraksi arkiseen elämään.