SÄHKÖpolkupyörällä ihmemaahan

Mietinnässä on ollut jo jonkin aikaa sähköfillarin hankinta. Jokin vuosi sitten sain usealtakin ihmiseltä vinkkiä, että hommaa sähköfillari. Silloin ajattelin suorasukaisesti ja ehkäpä aika jäykästikin, että sähköfillari on luusereiden juttu. Pelkällä lihasvoimalla sitä on mentävä, se on sankarillista tai jotain sinne päin, mä ajattelin. 

Nyt kuitenkin olin alkanut ajatella, sen voivan ollakin oivallinen vehje minulle tänäpänä, kun on mukavuuden halu kasvanut samassa suhteessa kun on lihaskunto heikentenyt. Hirmuisen jaakobin paini ottelun, tai montakin ottelua, olen asian tiimoilta käynyt. Onhan sellainen fillari aika hintava ja tuleeko sillä niin paljon käyttöä kuitenkaan ja onko se kuitenkaan hintansa väärtti. Olin jo tehnytkin varman päätöksen etten nyt sitä osta ja katson sitten myöhemmin. Päätöksen tekeminen tuo aina helpotusta ja voi sitten jättää sen asian pohtimisen.

Loma jatkuu vielä ja jotakin sitä haluaa tehdä sellaista mikä saisi hyvälle ololle ja mielelle. Olenkin käynyt autolla ajelemessa maakunnissa ja kuvaillut ja käppäillyt. Eilenäkin lähdin aamutuimaan kuvausretkelle ja tuolla kun ajelin, niin tuli mieleen ja ajatukseen, että ajella nyt autolla ympäriinsä erilaisiin luonto- tms paikkoihin missä saa elämyksiä. Hyvinhän sitä voisi mennä lyhyempiä matkoja fillarilla ja elämykset olisi samat ilman polttoainekuluja. Elikkäs sittenhän se pitää hommata sähköfillari, koska perinteisellä mankelilla alkaa jumisko.

Aika nopeasti osaan itselleni vakuutella niin, että on helppo pyörtää aikaisempi päätös ja innostua uudesta mahdollisuudesta. No hepsankeikkaa vaan, aamulla menin fillarikauppaan ja tulin takaisin sähkömankeli peräkontissa. Tovi meni, että sain sen koottua koska se oli kuljetuspakkauksessa silleen, että eturengas, sarvet, pedaalit ja jotain muuta piti itse asentaa. Minähän asensin ja jotkin kohdat jopa kahteen kertaan. Sain siitä kuitenkin ihan oikean ja kulkevan pelin. 

Muutaman kympin kerkesin jo ajella ja täytyy sanoa, että jopas on ihana laite. Sähköavustus tulee oivallisesti mukaan tarvittaessa. Ei vastatuulet eikä ylämäet tuntuneet niin sanotusti missään. Oli jopa niin helpon tuntuista, että en "kehdannut" käyttää viidestä tehoalueesta kun kahta heikointa, ettei vaan tulisi liian helppoa, heh. Kyllä tietenkin on vähän opiskelua ja totuttelua, että osaa sujuvasti käyttää avustusta ja vaihteita, mutta sehän on vaan hauskaa.

Voin aina silloin tällöin tänne kirjoitella kokemuksia ja fiiliksiä.