21.päivä

Ensimmäinen kerta tällä reissulla, kun aamu oli harmaa ja thkusadetta ilmassa. Laittelin aamupuuron ja muutenkin taas jo totutusti leirin pyöränpäälle. Karttaa tutkin ja harkitsin mihin päin lähden. Vaihtoehtona oli Koli tai sitten suoraan Outokumpuun. Hetken aikaa punnitsin kumpi tuntuu oikealta vaihtoehdolta. Olinhan alunperin ajatellut mennä Kolille, toisaalta oli ajatukset jo kääntyneet koti suuntaan ja niinpä sitten suuntasin kohti Outokumpua. Ilma oli viileänoloinen ja piti laittaa takki päälle. Sepä oli uutta asiaa, kun on hellepäiviä vaan ollut. Hyvä oli keli ajamisen kannalta, viileätä ja happirikasta. Kuitenkin jalat tuntui tosi tukkoiselta ja pienissäkin mäissä menivät hapoille. Tällä osuudella oli myös tähäastisen matkan suurin mäki jonka päälle kuitenkin pääsin ilman suurempia tuskia. Mäen päällä oli nuorisoseuran talo ja kesäteatteri, taitaapi nyt minulla olla teatterit hyvässä suosiossa, tosin olenhan ohjaaja :) Siinä kuitenkin pidin taukoa ja latasin puhelinta, kun seinässä oli pistoke. Soitin siinä myös puhelun ja laitoin tekstarin ystävälle, jospa hän olisi heidän kesä- ja onhan se myös talvipaikka. Vastaus tuli tervetulotoivotuksin. Vielä sinne oli matkaa seitsemisen kymmentä kilsaa, ehkäpä sinne tänään ehdin. Outokumpuun tullessa oli tienvarrelle joku unohtanut maitotölkit. 

Outokummussa pidin syömistauon leipomon konditoriassa, siellä olikin erinomainen hampurilainen"pimu" niminen. Oli maukas ja tuoretta salaattia joka rapsahteli suussa raikkaasti ja pihvikin oli juuri sopivan kypsä. Annos oli myös just sopivan kokoinen, eikä tullut ähky. Tällainen pimun juuri täytyykin olla. 

Pysähdyin vielä uudestaan vähän matkan päässä olevalle huoltsikalle täyttämään vesipullot ja samalla söin jätskin kahvin kanssa. Istuessani hieroin jalkojani ja syy tukkoisuuteen löytyi, kun lihakset olivat aivan kuin kovia palloja olisi reisissä. Auoin niitä hieromalla oikein kunnolla ja vähän tuntuivat jumitukset avautuvan. Ajaessa huomasin, että hierominen oli auttanut ja matka jatkui kevein jaloin ja mielin. Aurinko oli jo tullut esiin ja takin olin ottanut pois, fiilis oli hyvä ja kilometrit soljuivat kuin itsestään. Illan suussa saavuin perille kanavan varrella olevaan ystävien aivan uskomattoman upeaan paikkaan. Sielläpä ystävät, veljet ottivat minut vastaan lämpöisesti. Hyvät kahvit laittoivat ja erinomaista paikallisen leipomon leipää ja kaikkea mahdollista lisuketta, oi se teki hyvää. Vaatteita myös pesin koneessa sekä teltan laitoin kuivumaan. Ja sitten saunaan ja saunamakkarat, kyllä pidettiin hyvänä matkailijaa. Vielä omaan makuuhuoneeseen lakanoiden väliin nukkumaan. Upeata ja saa olla kiitollinen tällaisesta ystävällisyydestä. (86km)