22.päivä

Tänään oli sellainen päivä ajamisen suhteen, että ajoin 78 km ylämäkeä. Aamulla heräsin ajoissa ja veljesten kanssa aamupala maistui ja muutenkin maistui kun sai jakaa aamua muiden kanssa, kun normaali toiminta on yksin tuhisemista. Veljekset lähtivät työasioilleen. Minulla oli vaatteet kuivumassa ja niitä rauhassa odotin. Kiertelin ja käpsyttelin katselemassa kaunista koskiympäristöä. Hyvää teki ottaa aamu rauhassa ja antaa aikaa oleskeluun. Kahdentoista aikaan lähdin kohti Heinävettä ja Savonlinnaa. Päivä oli taasen lämmin ja helteinen. Lisäksi tosi kova puuskainen vastatuuli. Olipa kokemus jota voi hyvinkin verrata ylämäkiajoon. Lisäksi tuulenpuuskat välillä tuli hiukan sivusta ja heilutti pyörää aika rajusti. Siinä kun on tavaraa ja laukkuja jotka ottaa hyvin tuulen. Tuulen vaikutuksen hyvin huomasin, kun alamäkeä laskettelin ja tuulenpuuskan tauottua oli kuin joku olisi työntänyt vauhtia lisää. Heinävedellä pysähdyin kahville ja terassilla kuuntelin kun ukkelit kertoivat metsuritarinoitaan kuinka ovat tehneet kovia ja raskaita töitä jo nuoresta pojasta asti, on se ollut erilainen aika silloin nuorille. Kunnioitus heille. 

Matkalla pysähdyin ihailemaan Kermankoskea. Kaunis voimakkaasti virtaava koski. 

Jossain vaiheessa alkoi kerääntymään mustia ukkospilviä ja tiesin että kohta tulee vettä ja paljon. Tuli liikennemerkki joka kertoi lossin olevan kymmenen kilometrin päässä. Ajattelin sieltä löytyvän jonkinlaisen katoksen missä voin pitää sadetta ja vaihtaa varusteita. Ajellessani tuli aika selkeäksi, että tämä reissu taitaa olla aikalailla loppupuolella. Olen aika kuuliainen fiiliksilleni ja varon ettei homma ala mennä suorittamiseksi. 

Lossille pääsin kuivana vaikka pilvet oli aikas päällä jo. Ilma enteili myrskyisästi puhaltavine tuulineen sateen alkavan ihan just. Rannalla eikä toisellakaan puolella näkynyt mitään katosta joten jatkoin matkaa kilpaa sateen kanssa. Hävisin sille ja sadetta alkoi tulla todella mukavasti. Edessä oli risteys ja ajattelin siellä varmaan olevan bussipysäkin ja katoksen. Olihan siinä pysäkki muttei katosta, sanoin ääneen "voi patti" ja katsoin, että siitä lähti kapea hiekkatie ja kymmenen metrin päässä oli maitolaituri. Sinne vaan ja en pahasti kastunut edes, mutta täytyy sanoa siirtymisen olleen sähäkkä.

Laitoin sadevaatteet päälle ja netistä etsin campingiä, muttei ollut. Ajoin sateessa noin kymmen kilsaa ja tulin Enonkoskelle jossa oli viehättävän näköinen vanhassa puurakennuksessa toimiva ravintola ja hotelli. Paikka oli kiinni( klo 21.30) ovessa oli numero johon voi soittaa. Soitin ja rouva vastasi ja tuli paikalle antamaan huoneen. Hän myös kertoi, että tänään hotelli täytti 30 vuotta hänen omistuksessaan. Onneksi olkoon. Sain huoneen ja olenkin hotellin ainut asiakas, aika jännää ;) 

21.päivä

Ensimmäinen kerta tällä reissulla, kun aamu oli harmaa ja thkusadetta ilmassa. Laittelin aamupuuron ja muutenkin taas jo totutusti leirin pyöränpäälle. Karttaa tutkin ja harkitsin mihin päin lähden. Vaihtoehtona oli Koli tai sitten suoraan Outokumpuun. Hetken aikaa punnitsin kumpi tuntuu oikealta vaihtoehdolta. Olinhan alunperin ajatellut mennä Kolille, toisaalta oli ajatukset jo kääntyneet koti suuntaan ja niinpä sitten suuntasin kohti Outokumpua. Ilma oli viileänoloinen ja piti laittaa takki päälle. Sepä oli uutta asiaa, kun on hellepäiviä vaan ollut. Hyvä oli keli ajamisen kannalta, viileätä ja happirikasta. Kuitenkin jalat tuntui tosi tukkoiselta ja pienissäkin mäissä menivät hapoille. Tällä osuudella oli myös tähäastisen matkan suurin mäki jonka päälle kuitenkin pääsin ilman suurempia tuskia. Mäen päällä oli nuorisoseuran talo ja kesäteatteri, taitaapi nyt minulla olla teatterit hyvässä suosiossa, tosin olenhan ohjaaja :) Siinä kuitenkin pidin taukoa ja latasin puhelinta, kun seinässä oli pistoke. Soitin siinä myös puhelun ja laitoin tekstarin ystävälle, jospa hän olisi heidän kesä- ja onhan se myös talvipaikka. Vastaus tuli tervetulotoivotuksin. Vielä sinne oli matkaa seitsemisen kymmentä kilsaa, ehkäpä sinne tänään ehdin. Outokumpuun tullessa oli tienvarrelle joku unohtanut maitotölkit. 

Outokummussa pidin syömistauon leipomon konditoriassa, siellä olikin erinomainen hampurilainen"pimu" niminen. Oli maukas ja tuoretta salaattia joka rapsahteli suussa raikkaasti ja pihvikin oli juuri sopivan kypsä. Annos oli myös just sopivan kokoinen, eikä tullut ähky. Tällainen pimun juuri täytyykin olla. 

Pysähdyin vielä uudestaan vähän matkan päässä olevalle huoltsikalle täyttämään vesipullot ja samalla söin jätskin kahvin kanssa. Istuessani hieroin jalkojani ja syy tukkoisuuteen löytyi, kun lihakset olivat aivan kuin kovia palloja olisi reisissä. Auoin niitä hieromalla oikein kunnolla ja vähän tuntuivat jumitukset avautuvan. Ajaessa huomasin, että hierominen oli auttanut ja matka jatkui kevein jaloin ja mielin. Aurinko oli jo tullut esiin ja takin olin ottanut pois, fiilis oli hyvä ja kilometrit soljuivat kuin itsestään. Illan suussa saavuin perille kanavan varrella olevaan ystävien aivan uskomattoman upeaan paikkaan. Sielläpä ystävät, veljet ottivat minut vastaan lämpöisesti. Hyvät kahvit laittoivat ja erinomaista paikallisen leipomon leipää ja kaikkea mahdollista lisuketta, oi se teki hyvää. Vaatteita myös pesin koneessa sekä teltan laitoin kuivumaan. Ja sitten saunaan ja saunamakkarat, kyllä pidettiin hyvänä matkailijaa. Vielä omaan makuuhuoneeseen lakanoiden väliin nukkumaan. Upeata ja saa olla kiitollinen tällaisesta ystävällisyydestä. (86km)

20.päivä

Pitkästä aikaa tuli nukuttua oikeassa sängyssä ja mukavuuksien äärellä. Viimeeksi Turussa reissun toisena yönä. Makeastipa se nukuttikin. Kymmeneltä aukesi Puijon pyöräpiste ja sinne menin heti, että heillä olisi mahdollisimman paljon aikaa laittaa Nishikini kuntoon. He ottivat kulkupelini hoteisiinsa ja kiirettä heillä oli, mutta lupasivat soittaa kun pyörä on kunnossa. Niinpä minulle jäi aikaa kierrellä Kuopion kauppoja ja toria.

Ilma oli mukavan aurinkoinen, ukkospilvet kiersivät ympärillä, mutta kaupungin päälle ei osanneet tulla. Satamassa kävin katsomassa, kun risteilylaivat tulivat ja menivät ja tuuttailivat torviaan. Siinäpä sitä aikaa hyvin kului ja kahden aikaan soittivat, että fillari on valmis. Hieno homma. Samalla ostin uudet kädensijat, kun vanhat olivat ilmeisesti kuumuuden takia menneet kummallisen pehmeiksi ja tarttuivat käsiin epämukavasti. Nyt oli taas pyörä entistä ehompi ja minulla hyvä hinku päästä tienpäälle. Hauska tapaus kun ystävä soitti ja kysyi missä liikun ja kerroin olevani Kuopiossa ja Puijonkadulla hakemassa pyörää korjaamosta. He olivat matkalla ja olivat lähtiessään laittaneet navigaattoriin osoitteen Puijonkatu! Kylläpä oli erinomainen osoitus kuinka asiat tapahtuu. Sovimme tapaavamme torilla, kun saapuvat. Sillä aikaa kävin kaupassa ostamassa vähän matkaevästä, pähkinöitä, bantskun ja keksejä. Olipa sitten mukava hetki torilla heidän saapuessa. Juotiin kahvit ja syötiin lörtsyt. Pitkästä aikaa oli kiva saada heidän kanssaan jutella. Vähän suunniteltiin matkareittiäni eteenpäin ja tuli samalla mietittyä kuinka pitkään vielä reissussa on. He myös tarjosivat minulle mahdollisuutta mennä heidän mökille saunomaan, kun se sopivasti matkanvarteen sopii. Hienoa ystävällisyyttä ja luottamusta. Suunnitelmana oli mennä Juankoskelle ja sitten Juukaan. 

Vähän ripsautteli vettä kun lähdin noin neljän aikaan, mutta sitten kun pääsin Kuopion ulkopuolella olevalle pitkälle sillalle alkoi kova tuuli ja vettä tuli reippaasti.

Sillan puolessa välissä oli tehty katettu levähdys paikka ja siinä sateensuojassa vaihdoin pyöräilyasun päälle, kun kaupungissa oli shortseissa kulkenut. Sää oli hyvä ajamiseen kun sade ilmaa viilensi ja pyörä suorastaan lensi ja hyvät kädensijat lisäsi nautintoa.  Matkan varrella päätinkin että menenkin Kaavin kautta enkä siis Juankoskelle. Kaaviin tullessa yhdeksän aikaan, menin katsomaan uimarannalle jospa löytyis telttapaikka. Olihan siellä tasaista nurmea, mutta ihmisiä aika paljon uimassa ja nuorisoa muutenkin aikaa viettämässä, niin en viitsinyt sinne jäädä vaan jatkoin matkaa. Alkoi tulla jo kohta huoli, että mistä löytyy lepopaikka, kun ilta jo hämärsi. Ajattelin kuitenkin, että kyllä jokin paikka taas löytyy. Liukonlahdelle tullessani oli ladossa iso kyltti "Liukonlahden kesäteatteri" sitä menin katsomaan ja siinähän se oli!

Leiriytymis touhujani tuli myös siili ihmettelemään.(82km)

19.päivä

Aamu oli pivipoutainen ja ei ollut hiostavaa oloa teltassa. Siltikin heräsin jo seitsemältä pirteänä ja reippaana. Varsinkin sen jälkeen kun kävin syömässä aampalan joka olikin runsas puuroineen ja kaikkine lisukkeineen. Siinä kahvia kylläisenä ja tyytyväisenä juodessani tuli mies viereiseen pöytään(samaan pöytään olisi liian uskaliasta) ja juteltiin paikkakunna asioista ja työtilanteesta joka Keiteleellä on hyvä, hieno juttu. Myös sote uudistus tuntuu mietityttävän paljon pienemmissä kunnissa asuvia. Jossain muuallakin oli asia ollut esillä. Täällä täytyisi kiertää poliitikkojen, niin kuulisivat aitoa ja todellista käsitystä ja myös pelkoja mitä uudistumiset tuo. Poliitikot fillareilla kiertelemään suomea! 

Tämä mies oli kyllä positiivisella asenteella ottamassa vastaan vähän epämääräistä tulevaisuutta tältä osin. Tyttäristään myös ylpeänä kertoi kuinka he ovat Helsingissä ja Espoossa hyvissä viroissa ja toimissa. Kyllä muutkin näköjään on lapsistaan onnellisia :)

Lomaa hän myös vietti, mutta ei lähtenyt matkalle, sanoi että kun lähtee kalaan ja työntää veneen irti rannasta, niin siinä on rauhaa ja lomaa, oikein! 

Minä koitin saada apua Keiteleen huoltsikalta pyörän korjaukseen, mutta ekspertit olivat lomalla tai muissa tehtävissä kiinni, joku vaihdelaatikon purkaaminen oli tärkeämpi, totta kai! Siispä soitin Kuopion pyöräliikkeseen ja siellä lupasivat huomisen aikana laittaa menopelin kuntoon. Bussi Kuopioon lähti vasta varttia vaille neljä joten menin aseman kahvila-grilliin viettämään aikaa. Söinpä oikein maukkaan makkaraperuna-aterian. Ukkonen vyöryi päälle ja siinäpä oli mukava katsella terassilla taivaan auetessa ja salamat iskivät ja vettä tuli. 

Bussikin sitten tuli ja sain pyörän ja muut kamppeet kyytiin. Kuski tokaisikin, että hyvä kun on maanantai niin on vähemmän rahtia kun muuten olisi. Niinpä, asiat vaan järjestyy. 

Bussimatka kesti puolitoista tuntia ja matkalla oli kovaa ukonilmaa. Puitakin oli kaatunut tiellekin niin, että toinen kaista oli tukossa ja joutui sitä väistelemään. Matka meni bussissakin ihan kivasti. Ajattelin että ihan sopivassa kohdassa fillari halusi lepotauon, nyt ei tarvinnut ukkosmyrskyssä ajaa pyörällä vaan päästiin mukavasti linjurilla. 

Kuopioon tullessa oli ajatus mennä Rauhalahden campingiin, mutta en halunnut sitten kuuttakaan kilometriä sinne ajaa tällaisella " vaihdepyörällä" ja vielä huomenna takaisin pyörähuoltoon. Joten otin hostellista huoneen joka olikin ainut jäljellä oleva, tietysti ;)

Nyt nautin Kuopiosta leppoisana ja onnellisena. 

18.päivä

Aamulla taas ajoissa heräsin, kun teltan lämpötila alkoi nousta auringon myötä. Joku koirakin kävi haukkumassa omitusta telttaa ja isäntä epätoivoisesti komensi. Luulisi että jos voi pitää koiraa vapaana niin se myös tottelisi. Tosin minua asia ei juurikaan haitannut. Koirat kulkee ja kiikkuu ja haukkuu, ihmiset myös. Eipä se sen kummoisempaa ole. Rauhassa sain teltan ja leirin purkaa, kun kymmeneltä aukeaa lähi SEO ja sinne ajattelin aamukahville mennä. Koirantaluttaja mies tuli juttelemaan, kun lastattu pyörä kiinnosti. Hän kertoi hyviä reittejä mistä pääsee hyvin Viitasaareen. Samat oli tiet kuin minunkin suunnitelmassa, se vaan vahvisti oikeasta tiestä. 

SEOlla oli mukava ja reipas herra myymälässä. Tuntui olevan omistaja, koska rouva joka suunnitteli asiakkaan kanssa jotain pitopalvelua juhliin, tältä mies kävi välillä kysymässä mitä keittiössä seuraavaksi pitäisi tehdä kun joku ruokaakin tilasi. Sellaista se on, rouva lopetti neuvottelut ja siirtyi hoitamaan keittiötä, ukko huokaisi helpotuksesta :) Hyvin oli palvelualttiita ja tuli mies myös juttelemaan ja antoi Kannonkoski pinssin se kunniaksi, että paikkakunta on säilynyt itsenäisenä, hienoa! Laitoin pinssin laukkuun kiinni. 

Puolessavälissä Viitasaarta oli Huopanankoski jossa oli lohilampi ja kahvila josta lohileivän ja kahvin ostin. Paikassa oli komia koski jossa Juhani Aho on käynyt paljon kalastelemassa.

Hän oli niin ihastunut paikkaan, että oli sanonut kirjoittavansa siitä niin kauniilla sanoilla, kun suomenkielestä voi vaan löytää. Luulen hänen löytäneen. Voi kun itse myös löytäisi paremmin hyviä sanoja ja saisi ne vielä oikeaan järjestykseen. 

Viitasaaren ABC llä vietin aikaa ja katselin kun ihmisiä tuli ja meni mielin määrin. Vilkasta oli heillä touhuaminen. Paikka on hienosti aivan järven rannalla ja myös veneilijöitä tuli jätskiä ostamaan, ehkäpä myös muutakin evästä. Söinpä itsekin yhden tuutin ja nautiskelin järvimaisemasta. 

Kohti Keitelettä lähdin ajamaan, ensiksi valtatie nelosta hiukan matkaa ja sitten käännyin 77 tielle. Fillari kulki mukavasti ja liikennettäkään ei tällä tiellä niin kovin paljon ollut. Nelostiellä meni autoja että korvissa humisi. 

Tämä 77 tie on nimetty "sininen tie" ja lähtee Vaasasta jonnekin itään halki Suomen. Jonkin verran siitä näin mainoksia pysähdys paikkojen kahviloissa. En tiedä kannattaisiko mainostaa, koska tien kunto oli tosi surkea. En antanut asian enempi häiritä vaan nautin suvesta. 

Viisitoista kilometriä ennen Keitelettä naksahti etuvaihtajan vaijeri poikki. Koitin jos saisin asialle jotain tehtyä, mutta ei onnistunut.

Tässä olen vaijerin teipannut kiinni ettei läpättele. 

Oli myös surkea työkalusetti minkä olin ennen lähtöä ostanut halvalla. Tästä lähin ostan kalliilla :) Netistä katsoin, että Keiteleellä olisi korjaamo, joten ajelin niillä vaihteilla mitkä toimi Keiteleelle ja leirintäalueelle sain telttapaikan.

Kävin suihkussa ja lavuaarissa pyykkäsin pyöräilyhousut ja paidan. Huomenna etsimään korjaamo. (82 km)

17.päivä

Hirmuinen on helle :) Sen hyvin huomasi, että polttava kuumuus vie voimat aikalailla. Toisaalta on tietysti aivan upeaa saada nauttia lämmöstä ja kesästä. Täytyy vain pitää matkanteko rauhallisena. 

Väätäisen kylästä lähdin kohti Saarijärveä ja tie oli vaihtelevan mutkainen ja mäkinen, mutta suhteellisen vähäliikenteinen ja sai rauhassa mennä. Matkalla pysähdyin erikoiseen nähtävyyten; Rutas-Matin maapallo patsaan luo.

Kyseinen Matti on elänyt paikalla kolmekymmen luvulta kuusikymmen luvulle. Rakentanut talonsa ja siellä toiminut kalastajana ja aseseppänä. Jonakin yönä hän oli unessa saanut näyn maapallon rauhasta ja hänen pitää sen merkiksi rakentaa patsas. Niinpä Matti alkoi rakentamaan näyn innoittamana. Patsas sai aikanaan paljon kuuluisuutta ja rakentamisesta tekivät juttuja isot lehdet. Kekkonenkin oli antanut rahalahjan Rutas-Matille, kun hänen kaikki toimeentulo meni rakentamiseen ja ruokaan ei sitten raha riittänyt. Erikoisia innoituksen saaneita persoonia on aikoinaan elänyt ja kaiketi niitä vieläkin on, toivottavasti ainakin. Mä luulen että ne saa meidät muut ajattelemaan asioita toisellakin tavalla kuin mihin on totuttu. 

Ajellessani huomasin pitkin matkaa kuinka vaatteita oli tiellä ja tien sivuilla aina vähän väliä. Oli paitoja, sukkia, kalsareita ja vaikka mitä. Ihmettelin mitä oli tapahtunut, oliko takaluukku jäänyt autossa auki tai asuntovaunuun johonkin jäänyt pyykit kuivumaan kun on kiireessä lähdetty ajelemaan. Toisaalta jokuhan on voinut päättää, että heittää kaiken vanhan vaatekerran pois ja haluaa uutta pukea päälle. Hmm mielenkiintoinen ajatus...

Saarijärvelle päästyäni oli nälkä ja muutenkin tuntui, että helle haluaa minun lepäävän. Kävin vetäisemässä mahtavan kebabin( jo toinen tällä reissulla) Vatsa tuli täyteen! Huh huh! 

Menin kirkkoa katsomaan ja jäinkin hautausmaan reunalle isojen lehtipuiden varjoon istumaan ja viettää lepoa.

Kirkkotarhat on hyviä paikkoja, niissä on aina rauhallista ja varjoisaa. Varmasti kaksi kolme tuntia köllöttelin kunnes aurinko jo alkoi laskea ja ei ollut enää kuin 29 astetta lämmintä. Kirkon kellot myös alkoi soimaan iltavesperiä tai muuta pyhäajan soittoa. Olihan lauantai ja kello kuusi illalla. Se oli minulle myös lähtösoitto ja siis lähdin kohti Kannonkoskea. Matkanteko oli helpompaa vaikka lämmintä piisasi, niin aurinko oli matalalla ja metsät antoi mukavasti varjoa tielle. 

Taukoja kyllä pidin usein ja yhdellä taukohetkellä huomasin kuinka koppakuoriainen lenteli ympärilläni kierroksen kunnes hävisi johonkin katveeseen. Koppakuoriainen tuntuukin tulleen minulle läheiseksi. Sehän alkoi siitä, kun tyttärenpoika otti lemmikiksi koppiksen ja arvosti sitä niin paljon, että nimesi sen minun mukaan :) Seuraavan kerran näin luontokeskuksen yhteydessä olevassa näyttelyssä taiteilijan näkemyksen koppakuoriaisesta. Oli siinä muitakin, mutta tämä sai huomioni. Virroilla kun lähdin pyörällä leirinnästä oli koppakuoriainen tulossa mukaan ja yritti kiivetä seisontatukea pitkin ja pyörähteli siipienkin avulla, mutta tallusteli sitten pois. Ja nyt tänään tämä lentävä tapaus, aika mukavaa, mitähän ne mulle haluaa kertoa :) 

Kannonkoskelle tulin yhdeksän jälkeen ja kaupan pihalla oli opastaulu josta löysin uimarannan. Tsekkasin paikan ja sopi hyvin yöpaikaksi. (80 km ajoa)

16.päivä

Aamulla jätin taakseni sellaisen ertyisen kaupungin Suomessa, joka on ainoa kaupunki jonka nimi on monikossa. Tällaisen erityisyyden kuulin eilen paikalliselta mieheltä. 

Yöllä ei meinannut saada unta, kun sain illalla telttanaapurin joilla tuntui olevan uniapneaa ja se aiheutti hiukan äänihäiriötä. Minä en ole varannut mukaan korvatulppia, mutta nukuin sitten yön korvissani veskipaperista tehdyt tupot. Ihan kohtuullinen yö kuitenkin. Ja mukavat naapuritkin. 

Ajoin ensiksi Virroille jonne oli kuutisen kilometriä ja kävin halpahallista ostamassa teräsharja setin; kolme hammasharjan kokoista harjaa. Kaupassa oli nuorehko tyttö tiskin takana ja kun kerroin mitä halusin hän meni suoraan oikean hyllyn luo ja antoi harjasetin. Loistava tuntemus tavaroista ja nopea palvelu. Tästä kiitin ja lähdin huoltamaan ketjut. Putsasin ne ja öljysin lisäksi laitoin ilmaa renkaisiin. Eväät ostin kaupasta. Ai että, kun meno maittoi. 

Aurinko oli polttavan kuuma ja tie sen verran leveä, ettei paljon ollut metsänkään tuomia varjopaikkoja. Taukoja täytyy vaan pitää useammin ja tietenkin mahdollisimman varjoisissa kohdissa. 

Huomasin myös, että nyt eteneminen toimii ja menee kuin itsestään. Lihakset ja jäsenet on päässeet kunnolla polkemisen rytmiin. Alkumatka koko reissusta kuitenkin on mennyt sen oikean rytmin ja tahdin hakemiseen. 

Tästähän seuraa, että jää aikaa kaikenlaiseen pohdiskeluun, noin niinkuin ajan kuluksikin ja parhaimmillaan oivalluksien saamiseen. Monien tuntien pyöräilyn aikana tulee tai tuntuu tulevan useita mietteitä. Siksi on hyvä niistä saada kudottua jonkinlainen kudelma ettei langat jäisi vaan irrallisina roikkumaan. 

Huomasin, että pohdiskelin sitä kuinka kaikki liittyy yhteen. Luonto kokonaisuudessaan on yhteydessä minuun ja meihin kaikkiin. Jotain sekin kertoo, kun Jeesuskin sanoi, vapaasti muistellen, että katsokaa luontoa ja näette siintä mitä tapahtuu. 

Sitten on vaan kysymys kuinka sen voi nähdä ja ymmärtää oikein tai onko silmät auki ja itse hereillä. Varmasti on paljon myös siitä kysymys, että näemme sellaista missä energiassa tai voimassa olen itse. Silloin silmät ja mieli kiinnittyy niihin ilmiöihin. 

Hyvin myös huomaa ihmisten parissa ollessa kuinka olo, mieli, energia tai miksi sitä haluaakaan sanoa, niin tarttuu. Kun on vapaa ja iloinen olo, niin ympäristö saa siitä hyvän tartunnan. Mutta jos potutus tai muu matalamielisyys valtaa mielen, niin onpas ystävät kummallisen omituisia. Kannattaa pysyä hereillä. 

Ajatuksista huolimatta saavuin Ähtäriin jossa pidin lepotaukoa viileässä ABC: n kahvilassa. Istuskelin ja join limua ja latasin puhelinta. Matkaa jatkoin kohti Saarijärveä ja Väätäiskylään päästyäni löysin rannalta telttapaikan. Mökki oli siinä vieressä ja kävin kysymässä lupaa leiriytyä ja se sopi. Hienoa, kiitos mukaville ihmisille :) (98 km mittarissa)

Tässä tien päältä kuva.

Ja lämpöä piisasi. 

Pysähdyin matkalla Killinkoskelle jossa oli keijumökki. 

Siellä oli nättejä maalauksia. 

Ähtärin jälkeen jossakin oli Ukko akkoineen ja hevosineen. 

Yöpaikka on kyllä aika super. 

15.päivä

Tänne Virtain leirintäalueelle jäin lepopäivää viettämään koska se tuntui hyvältä juuri nyt. Aamupuuron jälkeen lähdin kiertämään Torisevan luontopolun joka on noin 6,5 km. Mainiot oli maisemat ja hyvää teki itselleenkin välillä kävellä. Mukavasti näkee paikallisia nähtävyyksiä kun pysähtyy pidemmäksi aikaa. 

Kierroksen loppupäässä maistui kahvi ja voileipä ja maisema oli myös sopiva.

Muuten päivä meni varjoisia paikkoja hakien leirintäalueelta. Lämpöä oli sillä tavalla, että hiki pukkasi nahan pintaan virtanaan vaikkei mitään tehnytkään. Päiväruokaa tein sellaisessa helteessä, että ajattelin tarviiko keitintä laisinkaan. Ruuan nautin sitten varjoisalla laiturilla, ja hyvää oli. Leirialueen eläimien kanssa kävin juttelemassa, mutta vaikutti ettei oikein yhteistä aihetta löytynyt. 

Muuten kyllä tapasin paikallisia mukavan tuntuista ihmisiä joiden kanssa oli mukava rupatella. 

Illalla vielä kävin fillarilla Virroilla satamaan tutustumassa, mukava paikka.

Huomenna sitten suuntailen kohti Ähtäriä, jos ei tule muuta suuntaa mieleen :)

14.päivä

Aluksi täytyy kertoa, että eilinen päivitys tapahtui vasta tänään, kun eilen olin niin syvällä metsässä ettei riittänyt yhteydet. 

Tänään oli superhelteinen päivä. Pyöräily maistui kuitenkin oikein hyvälle. Tuntui että keho toimi nyt oikein niin kuin ennenkin. Varmastikin vähälle jäänyt harjoittelu teki sen, että tottumiseen meni vähän enemmän aikaa. Mieli oli kevyt ja riemuikas. Tiet mitä ajelin kohti Virrat kaupunkia ( on muuten vaikea taivuttaa Virrat sanaa) kuitenkin tiet olivat sopivan vaihtelevia mutkineen ja mäkineen. Välillä oli pätkä hiekkatietäkin. Vaihtelu tekee kyllä hyvää. Sellaista mukavaa matkantekoa taivalsin, välillä auringon paiste tuntui polttavalta, kun ylämäkeä kävelyvauhtia sytkyttelin. Huomaan myös nyt kun tätä kirjoittelen etten ole matkalla ottanut yhtään kuvaa. Sen sijaan voin kertoa tapahtuman joka tälle päivälle oli ertyisen merkittävä. 

Noin viikko sitten ollessani Ahvenanmaalla näin erityisen selkeän unen joka vielä aamullakin ihmetytti mitä se oikein oli. Kerroin silloin unestani myös ystäville joiden kanssa siellä olin. Ajattelin unesta, että siinä on paljon symboliikkaa ja sillä tasolla kertoo minulle jotain. Tämä uni kyllä sitten jäi pois mielestäni. 

Ja sitten tänään keskellä sen hiekkatietaipaleen joka aikalailla korvessa meni. Pidin taukoa ja kuinka ollakaan tämä viikko sitten näkemäni uni tapahtui lähes pienintä yksityis kohtaa myöten todellisesti. Asian oikeastaan ymmärsin ja huomasin täysin vasta sitten kun matkani jatkui. Olipa erikoinen fiilis ja aiheutti tietenkin vaikka mitä ajatusjuoksuja. Enpä niitä lähtenyt seuraamaan, siis ajatuksia, vaan nautin ja ihmettelin tätä kaikkea. Luonto on ihmeellisen kaunis ympärillä ja saa turvallisesti ja vapaasti siitä nauttia. Samalla myös tämä kaikkeuden turvallinen kauneus on suurta joka vaan antaa syvyyttä ja avaruutta lisää. On tämä ihmettä. 

Virrat saavutin ja löysin leirintäalueen ja nyt on pyykit koneessa ja itse käynyt pesulla. Onpa olo hyvä ja kiitollinen ja raukea. Istun vastaanoton terassilla ja mukavassa olossa että kuvankin otin nousematta tuolilta. (Kilsoja tuli 71) 

13. Päivä

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsin vähän heikkoon oloon. En tiedä mistä johtui, oliko pasta annos liian tuhti tai usean päivän helteessä kulkeminen tai jotain muuta. Aamupalaa en pystynyt syömään ja tekemään, mutta välipalakeksiä söin ja juomapulloon laitoin energiajuomaa. Lähdin liikkeelle rauhalliseen menoon aurinko toivotteli hyvää matkaa antamalla helle lukemia jo heti aamusta. Parikymmentä kilsaa oli Parkanoon ja matkalla pidin useamman tauon. Olo alkoi pikkuhiljaa siitä parantumaan ja Parkanoon saavuttua menin paikalliseen Pizza Kebabiin syömään kunnon kebab annoksen ja olo oli tuhti, mutta hyvä.

Jatkoin matkaa aikamoisessa helteessä jossain mittarissa oli 35 astetta ja asfaltin pinta paljon kuumempi ja sieltäpä se hyvin hohkaa lämmittämään pyöräilijää. Suunta oli kohti Kurua ja matkalla tuli kyltti Seitsemisen kansallispuisto, tuli ajatus käydä siihen tutustumassa. Ystävälle soitin jossain vaiheessa ja kun kerroin missä olen hän kysyi menenkö sinne leiriytymään. Tällaista en ollut ajatellut, mutta nythän se jäi itämään. 

Menin luontokeskukseen tutustumaan ja siellä opas kertoi paikoista missä voi telttailla. Luontokeskuksen näyttelyn myös kiersin ja siellä oli hienosti esillä suomen luontoa myös taitelijan näkemyksenä, josta mieleen jäi tämä koppakuoriainen :) 

IPäätös leiriytymisestä olikin sitten toteuttamista vaille valmis ja ajelemaan kohti leiripaikkaa. Matkaa  tuli kymmenisen kilometriä kauniissa luonnonpuisto maisemassa.

Tiet vaan kapenivat ja kapenivat. 

Lopulta menin metsäpolkua pitkin, aika huimaa oli ajaa retkifillarilla metsässä. 

Vaan lopulta pääsin perille järven rannalle.

Siellä oli nuotiopaikka missä pääsen paistamaan luontokeskuksesta ostamani makkaran. (65km)

12. Päivä

Kesäiseen poutasäähän heräsin, kamppeeni keräsin ja puurot sekä teet nautin aamupalaksi. Meno taas maittoi varsinkin aamutunteina, kun ei helle vielä ollut kovimmillaan. Niinkin hyvin fillari kulki ja tiesi mihin halusi mennä, että jossain vaiheessa huomasin tulleen valituksi edellisessä risteyksessä toinen tie kun olin suunnitellut. Se ei ollut mikään suuri virhe sillä pääsin nauttimaan tila/maisema taiteesta. 

Kullaalle saavuin ja pidin voileipä kahvi tauon tienvarren kahvilassa. Samalla juttelin paikallisen papan kanssa vähän liikennepolitiikkaa ja ukkosenilmoista. Se oli oikein viihdyttävää kevyttä tarlattelua. Sieltä sitten matka jatkui ankarassa helteessä Lavialle joka tuli ohitettua siten, että vain munkkikahvit join paikallisessa kahvilassa. Kankaanpäätä lähestyttäessä pysähdyin koulun pihalle ja parkkipaikalta sain lämmitystolpasta virtaa puhelimeen ja samalla soitin isälle. Paikalla oli myös västäräkki joka piti myös taukoa. 

Kankaanpää

oli paikka missä söin jätskin ja rauhassa istuskelin puistonpenkillä. Paikalle saapui paikkakunnan kovin puhuja ja tarinaa tuli sen verran tiuhaan, että koin mukavammaksi siirtyä tienpäälle. Joskus ajellessa tiet on kapeita ja kiemuraisia, mutta ei aina. 

Reilun kymmenen kilometriä Parkanon suuntaan oli vanha koulu ja nurmikkoa ajeli nuori poika. Hän kertoi koulun olevan heidän ja kysyin voisinko leiriytyä yöksi. Poika oli oikein reipas ja lupasi, mutta soitti vielä isälleen. Isä tulikin hetken päästä toisen pojan kanssa katsomaan kuka pyöräilijä tänne on tullut. Mukavat keskustelut käytiin pyöräilystä, heillä pojat harrastaa pyöräilyä kilpailu tasolla. Isäntä antoi vettä ja minä keitin pastat.

Nyt on olo muheva. Matkaa tuli 102 km.