Torstai kahdeskymmeneskolmas matkapäivä ja tällä kertaa viimeinen (61)

Nauvon uimaranta oli hyvä yöpymispaikka ja nukuin pitkään. Heräilin puoli kymmenen aikaan ja pakattuani tavarat menin Nauvon huoltoasemalle aamupesulle ja -palalle. Matkaan lähdin jo sellaisissa tunnelmissa, että pyöräilymatka loma on päätöksessä. Vielä eilen oli mielessä jospa sittenkin ajelisi kotiin asti, mutta jo aamulla selkeytyi ajatus ajaa Turkuun ja hypätä fillarini kanssa pikajunaan Helsiinkiin ja KOTIIN! 

Vähän ennen Paraista on Sattmark niminen levähdyspaikka jossa on mukavat kahvila ja ravintolapalvelut kivassa ympäristössä. Olin kuullut, että täältä saa hyvät katkarapuvoileivät, joten sellainen se pitikin sitten tilata. Olipa komia leipä ja hyvää oli. Muutenkin tuli juteltua paikan pitäjän kanssa sekä kokin jonka kanssa meillä on yhteinen tuttavuus. Kaikenkaikkiaan mukava paikka kannattaa poiketa jos Turun saaristoon ajelee. Siellä ollessani tilasin junamatkan Turusta Helsinkiin. Juna lähtee klo 20 joten hyvää aikaa jää matkustaa loput kolmekymmentä kilometriä. 

Saariston rengastietä pitkin ajelin josta voisin sanoa, että ihmettelin kuinka huonokuntoinen hiekkapolku pyörätieksi osoitettu väylä on siihen nähden varsinkin, kun reittiä mainostetaan paljon pyöräilijöille. Paraisilta eteenpäin väylä oli jo asfaltoitu, mutta merkinnät puuttuivat ja parikertaa ajelin ohi siitä mistä olisi pitänyt kääntyä. Minullahan on sellainen periaate etten anna tällaisten seikkojen vaikuttavan hyvään olooni, joten annoin mennä niin kuin menee ja ilolla. 

Turkuun saavuin hyvissä ajoin ja istuskelin tuomiokirkon puistossa penkillä rennosti. Kiertelin ja katselin jokivarren leppoisaa elämää, kesäistä ja rennon olon täyttämää menoa. Hyvissä ajoin menin juna-asemalle ja odotellessani söin patongin ettei nälkä yllätä matkalla. Ostin myös karkkia matkaevääksi, teki niin hirveästi mieli pantteria, onhan muutama viikko oltu karkkitauolla. Paitsi tietenkin suklaata, mutta se on mennyt enemmänkin välipalana ja energian tuojana kun ihan vaan nautiskeluun. Juna saapui ajallaan ja nyt istun mukavasti junassa ja katselen vaan kun maisemat vaihtuu vähän tiheämpään kun olen tottunut. Aikas mukavaa! 

Reissu on käytännöllisesti lopussa, matka on mennyt hyvin. Koen että suuri siunaus on ollut mukanani ja vaikka monenlaista on kokenut, niin aina on saanut olla turvallisella mielellä. Ihana matka ja kauniit, monipuoliset kokemukset! Näitä on hyvä taas muistella ja jäävät hyväksi voimavaraksi arkiseen elämään. 

Keskiviikko 8.7. Kahdeskymmenestoinen matkapäivä (82)

Aamulla aikaisin teltasta nousin, kasaan sen taitoin ja pyörän selkään laitoin. 

Olinkin niin aikaisessa, että leirintäalueen kahvila ei ollut vielä auki ja odottelin puolisen tuntia päästäkseni aamukahvisämpylälle. Samalla kirjoitin kirjoitukseni blogiin. 

Mukava fiilis oli ajella kohti Maarianhaminaa, ihan taisin laulellakin jotakin supisuomalaista kansanlaulua. Aamulla oli sateista ja sadepuku päällä ajelin, mutta oikeastaan heti lähdettyä sade lakkasi. Tie Långnäsiin mistä lautta Korppooseen lähtee, ei mene ihan Maarianhaminan keskustan kautta ja ei sillätavalla kiehtonut nyt keskustaan mennäkään. Olinhan viime kesänä siellä jo kävellyt ja katsellut kaunista kaupunkia. Myöskin ilma oli sellainen harmaa, niin se ei myöskään houkutellut kaupunki kierrokselle. Jonkin matkaa ajettuani alkoi vettä taas tulla ja paljon. Sadeajelua olikin sitten loppumatka Långnäsiin. Lautan lähtöä odottelin puolisentoista tuntia. Istuskelin sataman ventroomissa ja pitelin sadetta sekä katselin ikkunasta ulos pikkuisen sataman toimintaa. Lauttamatka oli yhdellä lautalla Kökariin ja siellä vaihto toiseen lauttaan joka sitten meni Korppoon Galtbyyn. Koko merimatka kesti viitisen tuntia. Keli oli aivan harmaa ja sateisen sumuinen joten maisemien katselu jäi vähäiseksi. Aikalailla pitkästyttävää odottelemista matka oli. Tosin tulihan vaan istuttua ja oltua mitään tekemättä ja matka edistyi. Tällaiseenhan en vähään aikaan ole tottunut. Joten nautiskellaan vaan.

Lautta tuli Galtbyyhyn puoli kymmeneltä ja meinaamisessani oli jäädä Korppooseen yöksi, johonkin majatalo tai B&B paikkaan. Maihin päästyäni soitin yhteen ja siellä oli täyttä. Ajattelinkin että en ala enempää soittelemaan vaan lähden eteenpäin ja löydän paikan mihin voin jäädä telttayöpymiseen. Lopulta ajoin Nauvoon asti, n.20 km ja sieltä sataman läheisyydessä olevalta uimarannalta löysin hyvän paikan. Makuupussiin kun pääsin, niin jokin alkoi kirvelevästi polttaa käsivarressa ja sitä tutkin, niin selässä tuntui samanlainen kirvelevä pistos. Nopeasti nousin ja pimeää kun oli, niin kännykän valossa katsoin mikä täällä kiusaa. Pikkuriikkinen muurahainen se oli hermostunut kun samaan pussiin tulin. Annoin sille kyytiä teltan ovesta ulos. Sittenpä rauhassa yöni nukuin.

Tiistai 7.7. Kahdeskymmenesensimmäinen päivä

Tämän päivän vietin Eckerössä leirintäalueella, joka oli hyvin toimiva ja siisti. Myös palvelu kahvilassa oli ystävällisen mukavaa. Nuoria ihmisiä oli paikassa töissä ja osasivat hyvin hommansa. Hienoa! Päivä oli tuulinen ja välillä tuli pieniä sadekuuroja, mutta se ei haitannut lepopäivän viettoa. Olo oli hyvinkin tyytyväinen ja onnellinen. Matka on sujunut hyvin, fillari sekä ukkeli ovat jaksaneet taivaltaa. 

Eckerö on minulle tullut tärkeäksi paikaksi vuosien varrella. Tämä taitaa olla viides kerta kun täällä olen. Erilaisissa elämäntilanteissa täällä olen ollut ja monenlaisissa tunnelmissa. Tähän paikkaan on ankkuroitunut paljon tärkeitä ja merkittäviä muistoja. Mukavalta tuntui nyt taas kävellä tuttuja rantakallioita ja katsella tällä hetkellä myrskyävää merta. Upeasti aallot murtuivat rantakallioihin nostaen voimakkaat pärskeet. Vaikuttavaa ja voimallista luonnonvoimaa, siitä voi myös itselleen ottaa osansa. Hyvää tekee mielelle, kun saa rauhassa mielin katsella tällaista näytelmää. 

Hirmuisen mukava päivä ja huomenna, keskiviikkona, sitten lähden sanoisinko viimeiselle etapille tällä matkalla. Voisin sanoa, että onpa hyvä olo!

Maanantai 6.7. Kahdeskymmenes päivä (99)

Heinäpelloista heräsin ja jostain syystä huomasin hyräileväni hiljaa mielessäni, "käyn ahon laitaa minä ilman paitaa" Tosin paita oli hyvä olla päällä, kun aurinko kyllä paistoi, mutta oli aika paksun pilven takana. Lähtövalmiina kun olin, niin tarkastelin karttaa löytääkseni oikean tien päästäkseni alunperin suunnittelemalle reitille. Oikeinkin kauniin maalaismaiseman läpi kiemurteli kapea asfalttitie viidentoista kilometrin matkan. Tie päättyi pikku kylään, mutta ei niin pientä kylää etteikö olisi kirkkoa. Siinä kirkon kiviaidan vieressä puun alla pidin pienen pysähtymisen ja olin sateensuojassa samalla. Oli alkanut sataa tihuttaa, mutta just silleen ettei tarvinnut sadevatteita vetää päälle. Ilmavirta ajaessa vielä ehti kuivattaa suurimman kosteuden. Tästä lähdin sitten isomman tien viertä ajamaan kohti Grisslehamnia. 

Kohtapa vettä alkoi tulla niin paljon, että menin bussikatokseen ja vaihdoin sadevaatteet päälle. Vettä tulikin sitten oikein kunnolla. Siinä on jotakin hienoa menemisen makua, kun rankassa sateessa painaa menemään kuin sissi. Toisaalta myös matka taittuu, kun ei tule pidettyä paljon taukoja. Jossakin kyläkaupassa pysähdyin ostamaan välipalaa, mannafruttia ja bantskua ja limua, tämähän on toiminut aikaisemminkin :) 

Valokuvia ei tullut otettua, kun vettä satoi niin paljon ettei uskaltanut herkkiä laitteita ottaa sateensuojasta esiin. Niinpä vaan etenin vesisateen keskellä ja funtsin ajankuluksi kaikenlaisia mietelmiä mistä ei nyt ole mitään kerrottavaa erityisemmin. Aika paljon kuitenkin sellaisia, että kunhan kotiin pääsen, niin siivoan sen oikein siistiksi ja pesen ikkunat ja teen siitä oikein viihtyisän, saas nähdä! Myös sellaisia, että mitähän lastenlasten kansaa voisi vielä loman aikana tehdä, käviskö uimassa tai jokin muu retki. Tällaisilla ajatuksilla viihdytin matkantekoa.

Kesäpolkupyöräretkiä olen tehnyt kahdeksana kesänä ja kaikki ovat olleet oikeinkin mukavia ja antoisia. Jokainen niistä omalla erityisellä tavalla, ne ovat antaneet minulle oivallisia oivalluksia ja opetuksia elämästä yleensä ja ennenkaikkea ne ovat olleet oppimista itsestäni. Jotakin siitä mikä on tärkeää huomata ja nähdä elämästä. Tietysti tällainen oppiminen on kokoaikaista, mutta nämä kesäretket fillarin kanssa ovat sellainen kiteytys kohta, asioiden kirkastaminen. 

Tällä retkellä huomaan, että sellainen täysin suunnitelematon eteneminen ja epätietoisuus missä leiriytyy ei oikein toimi enää minulla. Arvostaa sellaista, että on leirintäalue tai muu paikka missä voi yönsä viettää. Jotenkin sellaista suunnitelmallisuutta enemmän. Alkaakohan sitä tulla kalkkikseksi. Siltikin seikkailuja ei saa jättää pois kokonaan. Koko elämähän on tiettyä seikkailua, kontrolloiminen on mahdotonta. 

Ajellessa ja varsinkin näin yksin ja vesisateessa voi tulla kaikenlaisia oivalluksia ja mietteitä. Hyvin huomasi sellaisenkin tosiasian, kun tavoitteena tälle päivälle oli vahvasti iskostunut päästä Grislehamniin ja sieltä lautalla Ahvenanmaalle, niin kilometrit tuntuivat pitkiltä. Kaikenlaiset turhat ajatukset veivät energiaa. Kuten lähteeköhän vielä tänään lauttoja, vielä on kaksikymmentä kilsaa jos lautta lähtee seitsemältä ehdin siihen.... jne. Tällaiset ajatukset pistää suorittamaan ja energia on jossakin muualla kuin tässä hetkessä, hirmu väsyttävää. 

Saavuin lauttarantaan kuuden aikaan ja lautta lähti kahden tunnin päästä. Hyvää aikaa siis jäi. Olin märkä kuin se kuuluisa uitettu koira. Kädet olivat ryppyiset ja sormetkin muistuttivat joitakin ryppyisen kurttuisia pötkylöitä. Olihan ne saaneet monen tunnin liotuksen vesisateessa. Kävin joka tapauksessa ryppyisine sormineni varaamassa paikan lauttaan ja sitten vain istuin ja odottelin pääseväni Suomeen, ai mikä ihana ajatus ja odotus.

Laiva saapui ja merimatka meni kevyesti. Eckeröön tultaessa suomen aikaan varttia vaille ykstoista, ajoin läheiselle leirintäalueelle ja sain itselleni telttapaikan, ja tämä asioiminen tapahtui suomen kielellä! Vaude! Ehkäpä jään toiseksikin yöksi. 

Sunnuntai 5.7. Yhdeksästoista matkapäivä (127)

Hyvin nukutun yön jälkeen oli hyvä olo ja päivä alkaa heti aamusta mukavasti. Museoalueen veskit eivät olleet auki ja lähdinkin fillarin pakattuani kylälle katsomaan olisiko siellä jokin kahvila tms missä voisin käydä. Olihan siellä, mutta aukesi vasta tunnin päästä. Ajelin jotakin taidepolkua, polun vierustoille oli laitettu kauniita, erilaisia taideteoksia, niitä katselin ajellessani takaisin museopaikalle. Ja olihan siellä laiturin vieressä hauska sorsapesue aamu-uinnilla. Pikkuiset untuvaiset poikaset tiiviissä ja tarkassa äitinsä valvonnassa. Takaisin museoaluulle päästyäni olikin museohenkilö saapunut töihin ja ovet olivat avautuneet. Pääsin aamutoimille hienosti ja samalla otin vettä, että sain aamukahvit keitettyä. Siitäpä lähti hyvin moottori käyntiin ja tienpäälle mieli teki.

Heti kohta kun jatkoin matkaa tie kulki joskus, ei kauankaan sitten palanneen metsän halki. Erikoisen oloinen alue, palanneita puun rankoja sojotti karussa, palanneessa maassa. Aluskasvillisuutta ei ollut vaan paljasta kalliota ja isoja kiviä. Puupinoja oli tien vierellä paljon. Ihmettelin mihinkähän näitä osin palaneita tukkeja voi käyttää. Ehkäpä niistä tehdään niitä tervakirkkoja :)

Matkaa oli helppo tehdä, tiet oli hyvät, leveät ja tasaisessa maastossa. Sieltäpä ajelin ja nautiskelin ja illalla saavuin Upsalaan. Kauniilta kaupunki näytti näin illallakin. Tuomiokirkon ja toisen arvokkaan rakennuksen jonka tarkoitus jäi selvittämättä, luona katselin kartasta mihinkä päin pitäisi mennä. Myöhäkin jo oli, mutta leirintäaluita ei ihan lähistöllä tuntunut olevan. Paperikarttaa ja googlemapsia avuksi käyttäen löysin mahdollisia teitä kaksikin. Toinen vaikutti paremmalta, tie 282 ja sinnepäin sitten. Varmasti jokin sopiva paikka teltallle löytyy kunhan pääsen ulos kaupungista. Mukavasti tie löytyi ja ympäristöä tarkkailen ajelin. Tie muuttuikin sellaiseksi missä kaistojen välillä kulkee aita ja siinä oli ahdasta ja vaarallistakin ajella, kun jäi niin kapea kaista missä pitäisi autojen kanssa mahtua menemään. Pysähdyin tarkastamaan kännykkäkartasta miltä vaikuttaa edessäpäin ja olisiko jokin toinen reitti. Takaisin ei viitsinyt lähteä, kun olin jo niin pitkään edennyt. Karttaa kun tutkin huomasin lähteneeni väärälle tielle joka oli numero 288, pikkuinen virhe, mutta merkittävä. Goolemapsista näin, että vähänmatkaa kun ajan lähtee sivutie josta pääsen oikealle ja turvalliselle reitille. Pikkutie oli kapea hiekkatie ja kello oli puolenyön tietämillä eikä eteensä meinannut nähdä. Isolla tiellä oli vielä jokin mahdollisuus näkemiseen, mutta tälle tielle kun tulinoli kuin säkki olisi vedetty pään yli. Heti tien alussa oli muutaman talon rykelmä ja niiden vieressä heinäpelto. Sinne pellolle pienen kumpareen taakse teltan laitoin ja nukkumaan sitten pääsin. Olipa iltaseikkailu! 

Lauantai 4.7. Kahdeksastoista päivä reissussa (112)

Aamu taas tuli niinkuin jokainen päivä, aamusta se alkaa ja iltaan loppuu. Kaikenlaista voi sitten sen välisenä aikana tapahtua tai sitten tapahtumana on ettei oikein mitään tapahdu, sekin on hyvä. Minun aamu olo oli tukkoinen ja tuntui ettei millään jaksa herätä. Aurinko lämmitti teltan, että oli sellainen nihkeän oloinen tunnelma. Sieltäpä sitten vaan ylös ja ulos, kun ei tänne erämaahankaan viitsi jäädä. Aamupalaksi söin sellaisi hyviä keksejä tai mitähän sandwichejä ne onkaan, mutta hyviä. Aamupuuro jäi keittämättä koska sitä en kaupasta löytänyt, sellaisia pikapuuroja siis. Olisihan siellä puuroaineita, mutta retkellä ei oikein voi isoja paketteja kuskata. Siitä sitten vaan tien päälle ja pikkuhiljaa alkoi heräämäänkin ja jalat jo alkoi toimia ja silleen se vaan lähtee sujumaan kun alkaa tekemään. Parikymmentä kilsaa ajoin ja pienen kaupungin tai kylän kaupassa kävin ostamassa riisifruttia ja bantskua sekä palkinnoksi hyvästä aamutoiminnasta limupullon. Ai, kun taas elämä näytti mukavalta. Ludvikaa lähestyessä, niin viimeset 20 km oli mukava pyörätie joka ilmeisesti oli vanhan rautatien pohjalle tehty. Pyörätie kulki järven rantaa pitkin ja ei ollut mäkiä eikä juuri mutkiakaan. Ludvikassa kävin syömässä ja samalla latasin puhelimen ja tabletin akut. 

Ilma oli edelleen lämmin vaikka olikin jonkin verran pilvistä ja jossain päin näytti sadepilvet liikkuvan. Matka jatkui isompaa valtatietä pitkin, mutta siinä oli leveä piennar missä oli hyvä ja turvaisaa mennä vaikka liikennettä olikin jonkin verran. Hyvin huomaa kuinka ajatukset on jo siirtyneet kotiin päin ja mieli sinne halajaa. Koti ja se kaikki mitä siihen kotoiseen elämään kuuluu on kuitenkin itselleni tärkeää. Kaikki ystävät, perhe, tutut asiat. Minun vaan välillä näköjään tarvitsee lähteä vähän kauemmaksi, että sen paremmin ja selvemmin huomaan.

Ihastuttava kokemus matkalla oli, kun tien kummallakin puolella kasvoi ja oli paljon jotain lupiineja vai mitä ne onkaan, mutta se tuoksu mikä niistä levisi ja sai aistia pitkän matkan, oli niinkuin jossain tuoksukäytävässä olisi mennyt.

Matkan varrella kävin kahvilla tienvarrella olevassa kahvilassa joka oli mukavalla paikalla järven rannalla. Kahvi ja Solero, nam!

Illalla karttaa tutkaillessani ajattelin, että Engelsbergissä näyttäisi kartan mukaan sellaiselta missä voisin yöpyä. Sinne tullessa on ruukkimuseo ja vähän pihaa kiertelin ja sillä silmällä katselin myös, että mihin telttani laitan. Muutenkin paikassa oli katselemista, onhan se arvokasta kulttuuriperintö. Telttaa pystyttäessä alkoi pikkuisen sataa ja just kun sain sen pystyyn alkoi satamaan kaatamalla. Nopeasti otin telttapatjan ja makuupussin fillarin päältä ja syöksähdin teltan sisään. Laukut jäi vielä pyörään, mutta ne kyllä vettä kestää. Istuskelin teltassa ja odotin että sade taukoaa ja pääsen hakemaan loput tavarat. Ukkonenkin jyräytteli aika lähellä ja toivoin ettei paukauta viereiseen puuhun, voisi olla liian jännittävää. Sade taukosi ja ukkonenkin meni jonnekin muualle ja maailma rauhoittui. Hyvä päivä tuli taas, vaikka se aamulla vähän hitaasti käynnistyikin. Hyvää yötä. 

Perjantai 3.7. Seitsemästoista matkapäivä (102)

Oli taas kaunis aamu ja aurinko pilvettömältä taivaalta iloisesti hymyili. Leirintä maksun hoidin mukavalle rouvalle, joka hyvin ja ystävällisesti palveli minua. Hän oikein kädestä pitäen hyvästeli ja toivotti tulemaan uudestaan. Antoi vielä postikortin mukaani missä on heidän tiedot. Mukavaa. Matka sujui mukavasti, jossain kaupunki pikkuisessa ajelin pikkaisen matkaa väärään suuntaan. Hiukan moitin itseäni, mutta eipä se asiaa paranna. Ajattelinkin kaikella olevan tarkoituksensa ja tämä oli heti voimia antavampi ajatus. Kannattaa siis tarkkailla mitä ajattelee, niin saa paremman ja energisemmän olon. Taas oli sellaista mukavaa erämaa taipaletta ja kyliä vähän ja nekin muutaman talon kokoisia. Vettä kului paljon, kun lämpöisellä ilmalla ajelee niin kulutus on kovaa. Jossakin kohtaa oli tienviitta kirkko 2km, kurvasin sinne koska vesi oli vähissä ja yleensä kirkkomaalla on vettä tarjolla. Olikin oikein kauniilla paikalla tämä kirkko. Se oli rakennettu järven rannalle, niemen nenään. Sieltä sain vettä ja myös söin evästä. Matka jatkui siitä aikalaisen komeaan erämaahan. Mäkeä ensiksi noustiin ylös ja korkealle. Mäen laella oli suoerämaa jossa siellä täällä näkyi muutamia suojärviä. Maisema oli justnsellaista missä kaikenlaiset erämaan eläimet hyvin viihtyvät kaikkien menninkäisten kanssa. Yöaika pukkasi päälle ja koitin sieltä etsiä jotakin teltan paikkaa, mutta maasto oli joko niin soista tai sitten sellaista möykkyistä ettei kunnollista paikkaa heti löytynyt. Useammassa kohdassa pysähdyin tutkailemaan maastoa ja lopulta löytyi jokin vanha puun säilytyspaikka tai vastaava ja siihen telttani ja leirini laitoin. Hirveä määrä mäkäräisiä auttoi ja oli mukana teltanpystyshommissa. Onneksi jäivät ulkopuolelle. 

Torstai 2.7. kuudenentenatoista matkapäivänä.

Ai kuinka mukava päivä, niin kesäinen, niin leppoisa ja kaunis. Mukava paikka tämä Ekshärad, pieni idyllinen kylä. Ehdottomasti paras paikka missä viettää yksi matkapäivistä ilman matkustamista. Ystävällinen camping-rouva opasti pesukoneen käytössä ja muutenkin oli hyvin avulias ja lämmin persoona. Hänen kaltaisia ihmisiä on ihana kohdata. 

Päivän aikana etupäässä vain oleskelin ja nautiskelin tästä paikallaan olemisesta. Tietenkin tuli katseltua karttaa ja varsinkin illan mittaan jo mieli tekee lähteä eteenpäin. Kylän keskustaan on kymmenen minuutin kävelymatka ja siellä kävin kauppa/eväs ostoksilla, että on taas jotakin syötävää, kun huomenna tien päälle lähden. Kävin kaupan yhteydessä olevassa ravintolassa seisovassa pöydässä syömässä ja sehän tuntui ihan juhlavalta, kun sai oikein pöydässä istua ja haarukalla sekä veitsellä syödä. Kylän urheiluliikkeet (2) kiersin katsomassa jos löytyisi sellaisia retkimuona pusseja, mutta ei ollut. Ne olisi niin käteviä tehdä ruokaa, mutta näillä mennään mitä on, ja pärjätään. Kaunis kotiseutumuseo ja käsityöläiskatu oli mäenpäällä kirkon vieressä. Siellä oli mukava juoda iltapäiväkahvit, pullan, kakkupalan ja keksin kanssa. Maistuipas oikein somalta. Huomaan myös, että tällä matkalla olen jostain syystä usein pysähtynyt tervakirkkojen luokse, niin täälläkin. Eihän tämä mikään tervakirkko matka ole, olenhan nähnyt paljon muutakin, mutta yksi osa reissua kuitenkin. Kohtapa köllähdän nukkumaan ja huomenna sitten matka jatkuu kohti Ludvikaa.

Keskiviikko 1.7. Viidestoista päivä retken päällä (83)

Aamulla rajan tuntumassa heräsin ja päivä näyttäisi muodostuvan lämpöiseksi. Ajoin jonkin matkaa takaisinpäin missä oli kauppa, josta sain vettä matkaan joka eilen pääsi lähes loppumaan. Samalla jotakin pientä purtavaa, kun en voinut puuroa tehdä juuri vesipulan takia. Mukavasti ajelin Tosbyyn. Siellä alkoi tosiaan helle tuntua, 28 astetta lämpöä kertoi tyttäreni joka katsoi netistä ollessamme puhelin yhteydessä. Auringossa tietenkin jotai muuta. Istuin puistonpenkillä varjossa ja söin jotakin mukavaa pientä välipalaa ja fundeerasin, että onpa kuuma ilma harrastaa fillarointia. Katselin kartasta olisiko lähistöllä campingiä. Yksi oli, mutta olisi pitänyt lähteä aivan eri suuntaan kuin mihin matkani oli. Siispä kolmenkympin taival Ekshäradiin ja kartan mukaan siellä on myös leirintäalue. Aurinko porotti täysillä ja tie oli suht leveä ja myös tien runustat leveältä perattu, joten ei edes metsän tuomaa varjoa ollut. Kyllä nyt rasitan kehoani oikein kunnolla ja mielikin tuntuisi haluavan jotain muuta. Kesäinen ja lämmin sää oli kuitenkin tervetullutta aika viileidenkin ilmojen jälkeen. Useita kertoja pysähdyin lepäämään ja vilvoittelemaan, niin hyvin kuin helteessä vilvoittelemaan pystyi. Niin uuvuttavalta helleajelu tuntui, että ajattelin jäädä yhdelle taukopaikoistani viettämään loppupäivän. Tunnin verran tai reilu siinä lepäiltyäni lähdin kuitenkin matkan jatkoon. Ajatus että pääsee leirintäalueelle ja pesulle sekä kunnolla huoltamaan itseään oli niin houkutteleva, että se palkitsee matkan vaivat. 

Erityinen elämys oli, kun lähdin yhdeltä taukopaikasta, niin kohta puoleen tuli ajatus, että joku nyt katselee minua. Käänsin katseen tien varteen ja siinä kymmenen metrin päässä syödä rouskutti iso hirvi sarvet päässä. Minähän pysähdyin eikä hirvi mitään tuumannut katseli vain ja pureskeli ruokaansa, niin että rouske kuului. Otin kännykän, että saan kuvan ja vähän jännitti, että hermostuuko kaveri kuvaamisesta. Ei ollut millänsäkään vaan antoi kuvata. Tosin aurinkoa vasten otettu kuva ei ihan hyvin onnistu, mutta en uskaltanut parempaakaan paikkaan siirtyä. Auton ääni kun alkoi kuulua ja lähestyä hirviherra meni metsän suojaan. Erikoinen kokemus ja hieno sellainen. Hetken päästä saavuinkin jo Ekshäradiin ja löysin leirintäalueen ja pääsin suihkuun. Pikkaisen lämminvesi tuntui palaneissa käsivarsissa, mutta ei niin pahasti ole palanneet kuin luulin. Huomenna varmastikin pidän lepopäivän. Huomiseksi on myös luvattu yhtä kaunista säätä, joten sekin on mukavaa. Saa sitten nautiskella olemisesta. Pyöräretkien yksi hyvistä puolista on se, kun pitää taukoja. Muutamien päivien ja satojen kilometrien jälkeen taukopäivän merkitys jotenkin korostuu. Myös matkan jatkaminen on taas uusin voimin mukavempaa. 

Tiistai 30.6. Neljästoista päivä (124)

Aikainen herätys ja hyvässä pirteydessä. Aamupalan jälkeen lähdin Glommajoen vartta ylöspäin. Tie oli tasaisen puoleista ja suhteellisen tyyntä. Matka sujui mainiosti ja hyvällä tahdilla etenin kesäisessä päivässä auringon paisteessa. Jossakin pikkukylässä mäenpäällä oli pieni ja sievä ostoskeskus, missä oli muutama kauppa ja jokin kahvila. Kauppakeskuksessa oli veski jossa sain hyvin aamutoimet pesuineen tehtyä ja samalla täydentää vesivarastot. Årnesissa kävin mukavassa kahvila konditoriassa sämpylä kahvilla. Olikin oikein makoisa ja tuore sämpylä jossa täytteenä kinkkua ja juustoa sekä kurkut, tomaatit ja salaattia sekä erinomaisen hyvää jotakin kastiketta tai mitä lieneekään, nam! Samalla latasin siellä puhelinta ja tablettia. Mukava oli, kun tarjoilija tuli pöytään tarjoilemaan kahvia lisää. Mukava paikka ja hyvä henki. 

Polkupyörän etujarru vuorostaan teki saman kuin takajarru aikaisemmin... hmm.. mitähän nyt minulle kerrotaan. Ehkäpä pitäisi tarkemmin alkaa ajattelemaan pysähtymiseen tarvittavia asioita. Kuitenkin matka jatkuu ihan turvallisesti. Kongsvingerin ohitin ilman kummempaa taukoa. Sen verran kuitenkin, että öljysin ketjut ja vähän vaihdevaijeria myös kun tuntui alkaneen jumittelee. Illalla jäin pienen järven rannalle tauolle. Nälkä olikin jo aika kova joten valmistin ruoan ja hyvää teki kun sai lämpöisen sapuskan. Rajaa lähestyessä tuli Finnskog niminen alue joka tuntui olevan jollakin lailla merkittävä, niin paljon se nimi näkyi monien kilometrien matkalla. Mitähän tekemistä tällä on suomalaisten kanssa, noin niinkuin nimestä päätellen. 

Useita hyviä leiripaikkoja oli matkalla ja kaikissa järjestään oli kielto ettei saa leiriytyä. Hienosti tie kulki järven rantaa kilometrien matkan rajalle. Heti kun pääsin Ruotsin puolelle saman järven rannalla oli sopiva paikka teltallle eikä kieltoa. Hyttysiä kyllä oli ja äkäisesti kävivät iholle samalla kun telttaa pystytin. Tulihan reippaasti toimittua. 

Maanantai 29.6. Iltapuoli päivästä (104)

Hampurilaisen jälkeen jaksoi taas hyvin voimin ajella ja tulihan tuota ajeltuakin. Pikkuhiljaa urbaani maisema alkoi muuttumaan maasetumaisemaksi ja samalla taas tuntui mukavan miellyttävältä. Liikenteen pauhina ja autojen äänen täyttämä ympäristö muuttui rauhalliseksi ja mieli myös rauhoittui taas paremmin tähän hetkeen. Kymmenen jälkeen taas alkoi leiripaikan tutka tarkastella ympäristöä. Mukava ja odottava fiilis on aina illalla, kun ajattelee minkälaisen paikan löytää. Tie jota ajelin kulkee Glomma joen vartta. Välillä nousee korkealle mäelle ja taas laskee alas joen rantaan. Jonkin matkaa kuljettua tie ylitti joen ja samalla kohdalla on rakennettu voimalaitos, jotta kodit ja muutkin laitokset saisivat sähköä jota ilman ei toimeen tulla. En myöskään minä vaikka tällätavalla liikunkin. Tarvii välillä ladata puhelin ja tabletti. Kuitenkin voimalaitoksen ympäristöä on maisemoitu hienoksi ja onnistuneet saamaan aikaan tasaisen nurmikentän. Hieno saavutus ja ihmisille mukava virkistymispaikka. Minulle myös mitä mainioin leiripaikka. Teltan olen just pystyttänyt ja nyt istun maassa nojaten koivun runkoon ja kirjoittelen blogia. Mukava päivä on saapunut iltaansa ja vaeltaja väsynyt, mutta ah, niin onnellinen kääriytyy makuupussiin ja kiittää tästä armon päivästä. Pistää kädet ristiin ja pyytää korkeimmalta turvaisaa ja rauhallista yötä. 

Maanantai 29.6 kolmastoista päivä

Yöllä satoi sen verran vettä, että illalla pesemäni pyöräilyhousut saivat uuden huuhtelun, kun ne olin jättänyt ulos kuivumaan. Nepä kyllä sitten fillarin kuorman päällä hyvin ajaessa kuivuu. Aamu oli aurinkoinen ja Drammenista Osloon taittui matka mainiosti. Kokoajan reitti kulki kaupunkialueella tai ainakin keskellä asutusta ja muuta infraa. Sellaista kaupunkiajelua joka on vaihtelua tavalliseen ja totuttuun pöpelikköralliin. Paljon on polkupyöräilijöitä jotka kilpaa ajelivat töistänsä koteihinsa. Ihan kuin olisi ollut Ranskan ympäriajoissa. Osloon sitten saavuin ja aikamoisen kiireen ympärillä huomasin olevana ja vaikuttaa sellainen meno itseenkin. Kuitenkin iloinen ja sopuisa on ihmispaljous ja selvästi leppoisalla lomatuulella kaikki paitsi aina ne muutamat ihmiset tärkeissä menoissaan, mutta se kuuluu asiaan. Keskustasta pois pääseminen onkin sitten aina oma juttunsa. Kaupunkiin kun tulin oli hyvät opasteet keskustaan, mutta pois päin on kaikenlaisia kaupunginosan nimiä mistä ei ole mitään tietoa. Googlemapsista välillä tarkastelin ja ajelin suht koht oikeaan suuntaan. Huomaan että Oslo on aika mäkinen kaupunki. Melkeinpä luulen jo kohta olevani hyvällä ja oikealla reitillä ja siksi palkitsen hyvän suorituksen hampurilaisella ja samalla kirjoitan tämän blogin. Matka jatkuu ja kello on paikallista aikaa seitsemän joten kohta alkaa yöpaikan valitseminen, mutta ei vielä. 

 

 

Sunnuntai 28.6. Kahdestoista seikkailupäivä (64)

Aamuisen mukavan lentäjämiehen neuvosta tai vinkistä otin vaarin ja suuntasin matkaani sen mukaan. Huikea oli nousu heti alkuunsa, kun vuori tai tunturi piti ylittää päästäkseen sinne järvilaaksoon mihin oli tarkoitus mennä. Toista puolta sitten laskettelin tukka hulmuten ja vedet silmissä. Sää oli tihkusateinen, mutta ihan lämmin muuten. Kaunista pikkutietä pääsin ajelemaan, joka halkoi mielyttävää ja rauhallista maaseutumaisemaa. Järvi siinteli sinisenä alhaalla vasemmalla ja tie kiemurteli mäkien ja maatilojen välitse. Polkupyöräilijöitä tuli vastaan ryhmittäin ja ohitseni myös äänettömästi sujahteli. Ilmeisen suosittu pyöräilyreitti. Danfossin kylään tulin mutkan takaa yllättäen. Kylä on ollut ilmeisesti jonkinlainen ruukki pitäjä. Sen oloinen kulttuuri näkyi hyvin kylässä. Hienosti oli kaikki entisöityä ja hyvässä kunnossa pidetty. Oikein romanttisen idyllinen paikka. Muutama markkina ja myyntipöytä oli myös jalkakäytävälle asetettu jossa iloisen oloiset myyjät kovasti touhusivat saadakseen asiakkaat kiinnostumaan. Väkeä oli aika paljon ja tosiaan fillaristeja oli iso osa. Tuntuvat taukoa pitävän ja jätskiä söivät. Tein siis samoin. 

Tie eteni varmaan parikymmentä kilometriä järven rantaa ja olihan se mukava reitti. Tosin pitkään kun on samanlaista, niin maisemaan tottuu ja alkaa tuntua tavalliselta. Järvi päättyi ja tieni kääntyi kohti itään ja kohti vastatuulta. Tie oli mukavan vaihtelevaa ja välillä se meni ihan maalaismaisemassa ja välillä pitkiäkin pätkiä asutusalueiden läpi. Jossakin vaiheessa tuli väsymys, kun yö oli jäänyt hiukan lyhyeksi. Menin kylän nurmikkoalueelle ja söin välipalaa ja keitin kahvit. Sitten laitoin kypärän tyynyksi ja hanskat kypärän päälle pehmusteeksi ja otin niin sanotut tirsat. Hyvää teki. Lähellä Drammenia tai taitaapa jo kaupunkia ollakin, menin Drammen campingiin. Kävin suihkussa ja sen jälkeen oli oikein hyvä olo. Kävelin vähän ympäristössä ja löysin kebab ravintolan josta sain hyvän aterian. Nyt sitten vaan makuupussiin jos vielä mahdun, oli se niin iso annos. 

Lauantai 27.6. Iltapäivä ja yö (110)

Olipa vaikea tehdä päätös ja muuttaa matkasuunnitelmaa. Olinhan jotenkin graniittiin hakannut, että Stavangeriin menen. Siinä taisikin olla juuri se ongelma, että lomasta alkoi tulla suorittamista. Vaikkakin tuli kaikenlaisia luovuttamisen ja pettymyksenkin fiiliksiä, kun ajattelin, että joudun suunnitelmaa muuttamaan. 

Suunta kun muuttui, niin ei ollut enää pitkälle meneviä tavoitteita ja kaikki on siten mahdollista, aika vapauttavaa. Tervakirkolta suunta oli siis pohjoiseen ilmansuuntaan ja myötätuuli teki menemisen mukavaksi. Maisemat olivat fantastisen upeita varsinkin kun tulin Oslovuonon rantamille. Korkean mäen päältä avautui idylliset maisemat kylien yli vuonolle. Huomasi hyvin, että Norjassa ollaan. Mäeltä laskeuduin kaupunkiin ja olikin jarruja koetteleva alamäki ja kaupunki kaunis mäen alla vuonon rannalla. Rantatietä ajelin ja etsin paikkaa yöpymiseen, mutta paljon oli asutusta eikä löytynyt kelvollista paikkaa yöpyä, mutta maisemat aivan upeita. Kahdesta campingistä kysyin, mutta käännyttivät takaisin???

Lopulta puolenyön aikaan tulin huoltoaseman pihalle pitämään lepoa ja samalla laitoin lisää vaatetta kun yö viileni kylmän koleaksi. Siinä kun tauottelin tein samalla ympäristön tutkimista ja samassa pihapiirissä oli kahvila ja pikaruokala jonka ympärillä oli sopivan näköinen nurmialue ja pensasaidan suojaama. Siinä vaan teltta pystyyn vaikka hiukan arvelutti tällaiseen paikkaan laittaa. Yön nukuin hyvin ja aamulla huoltsikka oli auki ja aamutoimet tein siellä. Ostin kahvin ja sämpylän jotka nautin ulkopöydällä. Siinä oli paikallinen mies odottelemassa päivän lehteä. Hänen kanssa juteltiin mukavia, hän kertoi myös hyviä reittejä ja paikkoja mitkä kannattaa nähdä. Mukavan oloinen ja lämmin aamukeskustelu. Nytpä lähden siis sunnuntai ajelulle ja nautin siitä mitä muuta tämä päivä tuo ja antaa minulle.