Maanantai 29.6. Iltapuoli päivästä (104)

Hampurilaisen jälkeen jaksoi taas hyvin voimin ajella ja tulihan tuota ajeltuakin. Pikkuhiljaa urbaani maisema alkoi muuttumaan maasetumaisemaksi ja samalla taas tuntui mukavan miellyttävältä. Liikenteen pauhina ja autojen äänen täyttämä ympäristö muuttui rauhalliseksi ja mieli myös rauhoittui taas paremmin tähän hetkeen. Kymmenen jälkeen taas alkoi leiripaikan tutka tarkastella ympäristöä. Mukava ja odottava fiilis on aina illalla, kun ajattelee minkälaisen paikan löytää. Tie jota ajelin kulkee Glomma joen vartta. Välillä nousee korkealle mäelle ja taas laskee alas joen rantaan. Jonkin matkaa kuljettua tie ylitti joen ja samalla kohdalla on rakennettu voimalaitos, jotta kodit ja muutkin laitokset saisivat sähköä jota ilman ei toimeen tulla. En myöskään minä vaikka tällätavalla liikunkin. Tarvii välillä ladata puhelin ja tabletti. Kuitenkin voimalaitoksen ympäristöä on maisemoitu hienoksi ja onnistuneet saamaan aikaan tasaisen nurmikentän. Hieno saavutus ja ihmisille mukava virkistymispaikka. Minulle myös mitä mainioin leiripaikka. Teltan olen just pystyttänyt ja nyt istun maassa nojaten koivun runkoon ja kirjoittelen blogia. Mukava päivä on saapunut iltaansa ja vaeltaja väsynyt, mutta ah, niin onnellinen kääriytyy makuupussiin ja kiittää tästä armon päivästä. Pistää kädet ristiin ja pyytää korkeimmalta turvaisaa ja rauhallista yötä. 

Maanantai 29.6 kolmastoista päivä

Yöllä satoi sen verran vettä, että illalla pesemäni pyöräilyhousut saivat uuden huuhtelun, kun ne olin jättänyt ulos kuivumaan. Nepä kyllä sitten fillarin kuorman päällä hyvin ajaessa kuivuu. Aamu oli aurinkoinen ja Drammenista Osloon taittui matka mainiosti. Kokoajan reitti kulki kaupunkialueella tai ainakin keskellä asutusta ja muuta infraa. Sellaista kaupunkiajelua joka on vaihtelua tavalliseen ja totuttuun pöpelikköralliin. Paljon on polkupyöräilijöitä jotka kilpaa ajelivat töistänsä koteihinsa. Ihan kuin olisi ollut Ranskan ympäriajoissa. Osloon sitten saavuin ja aikamoisen kiireen ympärillä huomasin olevana ja vaikuttaa sellainen meno itseenkin. Kuitenkin iloinen ja sopuisa on ihmispaljous ja selvästi leppoisalla lomatuulella kaikki paitsi aina ne muutamat ihmiset tärkeissä menoissaan, mutta se kuuluu asiaan. Keskustasta pois pääseminen onkin sitten aina oma juttunsa. Kaupunkiin kun tulin oli hyvät opasteet keskustaan, mutta pois päin on kaikenlaisia kaupunginosan nimiä mistä ei ole mitään tietoa. Googlemapsista välillä tarkastelin ja ajelin suht koht oikeaan suuntaan. Huomaan että Oslo on aika mäkinen kaupunki. Melkeinpä luulen jo kohta olevani hyvällä ja oikealla reitillä ja siksi palkitsen hyvän suorituksen hampurilaisella ja samalla kirjoitan tämän blogin. Matka jatkuu ja kello on paikallista aikaa seitsemän joten kohta alkaa yöpaikan valitseminen, mutta ei vielä. 

 

 

Sunnuntai 28.6. Kahdestoista seikkailupäivä (64)

Aamuisen mukavan lentäjämiehen neuvosta tai vinkistä otin vaarin ja suuntasin matkaani sen mukaan. Huikea oli nousu heti alkuunsa, kun vuori tai tunturi piti ylittää päästäkseen sinne järvilaaksoon mihin oli tarkoitus mennä. Toista puolta sitten laskettelin tukka hulmuten ja vedet silmissä. Sää oli tihkusateinen, mutta ihan lämmin muuten. Kaunista pikkutietä pääsin ajelemaan, joka halkoi mielyttävää ja rauhallista maaseutumaisemaa. Järvi siinteli sinisenä alhaalla vasemmalla ja tie kiemurteli mäkien ja maatilojen välitse. Polkupyöräilijöitä tuli vastaan ryhmittäin ja ohitseni myös äänettömästi sujahteli. Ilmeisen suosittu pyöräilyreitti. Danfossin kylään tulin mutkan takaa yllättäen. Kylä on ollut ilmeisesti jonkinlainen ruukki pitäjä. Sen oloinen kulttuuri näkyi hyvin kylässä. Hienosti oli kaikki entisöityä ja hyvässä kunnossa pidetty. Oikein romanttisen idyllinen paikka. Muutama markkina ja myyntipöytä oli myös jalkakäytävälle asetettu jossa iloisen oloiset myyjät kovasti touhusivat saadakseen asiakkaat kiinnostumaan. Väkeä oli aika paljon ja tosiaan fillaristeja oli iso osa. Tuntuvat taukoa pitävän ja jätskiä söivät. Tein siis samoin. 

Tie eteni varmaan parikymmentä kilometriä järven rantaa ja olihan se mukava reitti. Tosin pitkään kun on samanlaista, niin maisemaan tottuu ja alkaa tuntua tavalliselta. Järvi päättyi ja tieni kääntyi kohti itään ja kohti vastatuulta. Tie oli mukavan vaihtelevaa ja välillä se meni ihan maalaismaisemassa ja välillä pitkiäkin pätkiä asutusalueiden läpi. Jossakin vaiheessa tuli väsymys, kun yö oli jäänyt hiukan lyhyeksi. Menin kylän nurmikkoalueelle ja söin välipalaa ja keitin kahvit. Sitten laitoin kypärän tyynyksi ja hanskat kypärän päälle pehmusteeksi ja otin niin sanotut tirsat. Hyvää teki. Lähellä Drammenia tai taitaapa jo kaupunkia ollakin, menin Drammen campingiin. Kävin suihkussa ja sen jälkeen oli oikein hyvä olo. Kävelin vähän ympäristössä ja löysin kebab ravintolan josta sain hyvän aterian. Nyt sitten vaan makuupussiin jos vielä mahdun, oli se niin iso annos. 

Lauantai 27.6. Iltapäivä ja yö (110)

Olipa vaikea tehdä päätös ja muuttaa matkasuunnitelmaa. Olinhan jotenkin graniittiin hakannut, että Stavangeriin menen. Siinä taisikin olla juuri se ongelma, että lomasta alkoi tulla suorittamista. Vaikkakin tuli kaikenlaisia luovuttamisen ja pettymyksenkin fiiliksiä, kun ajattelin, että joudun suunnitelmaa muuttamaan. 

Suunta kun muuttui, niin ei ollut enää pitkälle meneviä tavoitteita ja kaikki on siten mahdollista, aika vapauttavaa. Tervakirkolta suunta oli siis pohjoiseen ilmansuuntaan ja myötätuuli teki menemisen mukavaksi. Maisemat olivat fantastisen upeita varsinkin kun tulin Oslovuonon rantamille. Korkean mäen päältä avautui idylliset maisemat kylien yli vuonolle. Huomasi hyvin, että Norjassa ollaan. Mäeltä laskeuduin kaupunkiin ja olikin jarruja koetteleva alamäki ja kaupunki kaunis mäen alla vuonon rannalla. Rantatietä ajelin ja etsin paikkaa yöpymiseen, mutta paljon oli asutusta eikä löytynyt kelvollista paikkaa yöpyä, mutta maisemat aivan upeita. Kahdesta campingistä kysyin, mutta käännyttivät takaisin???

Lopulta puolenyön aikaan tulin huoltoaseman pihalle pitämään lepoa ja samalla laitoin lisää vaatetta kun yö viileni kylmän koleaksi. Siinä kun tauottelin tein samalla ympäristön tutkimista ja samassa pihapiirissä oli kahvila ja pikaruokala jonka ympärillä oli sopivan näköinen nurmialue ja pensasaidan suojaama. Siinä vaan teltta pystyyn vaikka hiukan arvelutti tällaiseen paikkaan laittaa. Yön nukuin hyvin ja aamulla huoltsikka oli auki ja aamutoimet tein siellä. Ostin kahvin ja sämpylän jotka nautin ulkopöydällä. Siinä oli paikallinen mies odottelemassa päivän lehteä. Hänen kanssa juteltiin mukavia, hän kertoi myös hyviä reittejä ja paikkoja mitkä kannattaa nähdä. Mukavan oloinen ja lämmin aamukeskustelu. Nytpä lähden siis sunnuntai ajelulle ja nautin siitä mitä muuta tämä päivä tuo ja antaa minulle. 

Lauantai 27.6. Yhdestoista matkapäivä

Aamu oli kesäisen kaunis. Aurinko pilvettömältä taivaalta iloisesti toivotti hyvää huomenta. Siispä oli hyvä taas jatkaa matkaa. Mossiin ajelin hyvällä menolla myötätuulessa ja lauttaranta löytyi vaivattomasti. Mukava vaihtelua päästä laivalla välillä. Hortenista lähdin saman tien eteenpäin. Vastatuuli on aikamoista ja tuntuu ettei etenemistä tapahdu ollenkaan. Jalat vaikuttaa aika raskailta ja taukoja tulee pidettyä usein. Maisemat ovat mukavasti muuttuneet jo nyt sellaisiksi missä on kunnon nousuja eikä nyppylöitä. Ajatuksiin tuli, että kuinkahan kannattaa lähteä Stavangerin suuntaan, missä on kartan mukaan aika erämaa tuntuista maisemaa ja vähän on varausta siihen kuinka kintut jaksaa veivata. Sieltä sitten on vaikea löytää juna tms kulkupeliä. No, katsotaan miltä asia alkaa kirkastumaan. Høyjordin pikkuiselle kylälle nousin sitäkin isompaa mäkeä ja sielläpä oli erikoinen kirkko, "stavkirke" taitaa olla tervakirkko koska niin voimakkaasti terva tuoksui. Tässä pidin taukoa ja tässä myös vahvistui päätös muuttaa matkasuunnitelmaa. Syntymäpäivän kunniaksi annan itselleni lahjan ja lähden Drammenin suuntaan. Päätös vahvistui, kun hieroin jalkoja ja reisilihakset tuntuu olevan ihan nipussa. Viisaampaa on suunnata sellaisille reiteille mistä on mahdollista hypätä junaan jos siltä vaikuttaa. Matkassa on välillä käännekohtia ja nyt sellainen tuli oikeaan kohtaan. Stavangeri jää myöhemmin nähtäväksi. Nyt kohti uusia polkuja. 

Torstai 25.6. Yhdeksäs päivä fillarilla (84) ja Perjantai 26.6. lepopäivä

Lautta ja siihen kiiruhtavat matkustajat herättivät uuteen päivään. Aamupuuron ja venyttelyn tein ihan rauhassa, koska kiirettä ei ollut. Lautta liikkui tunnin välein ja se antoi hyvän mahdollisuuden rauhalliseen aamutoimintaan. Paitsi kun olin jo kaikki onneksi pakannut pyörän päälle, eikä ollut kuin keitin ja kuppi käytössä, niin havahduin huomaamaan lautan just lähtevän. Tuli pieni pyrähdys kun laitoin kupposet laukkuun ja juoksemalla vein itseni ja fillarin lautalle. Portti oli jo laskeutumassa, mutta tarkka ja ystävällinen lautturi nosti sen vielä minua varten. Nopea oli siis lähtö kuitenkin. Sellaista se rauhallisuus joskus on. Vastarannalla pidin pienen pysähdyksen tähän hetkeen ja sidoin kengännauhat kiinni. Tsekkasin samalla, että kaikki tavarat tuli mukaan. 

Matka oli vastatuulista niinkin paljon, että pyöräreissuillani ei sellaista monesti ole ollut. Alamäkiäkin sai polkea, että pääsi eteenpäin. Tuulet ja muut luonnonvoimat ovat sellaisia ettei auta muu kuin ottaa vastaan se mitä annetaan. Toinen asia mikä on mielen päällä ollut ja ajatuksissa pitänyt on takajarrun pettäminen. Muutaman päivän ajan takajarru on ollut käytännöllisesti kokonaan pois pelistä. Pelkällä etujarrurulla kun jyrkkiä mäkiä laskee, niin se on aika jännittävää. Joitakin jarrun kiristystoimenpiteitä tein, mutta ei siitä mitään apua ollut. Muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin saada pyörä korjaamolle. Seuraava suurempi kaupunki oli Halden, se on siis jo Norjassa. Ajelessani sinne aprikoin kuinkahan sieltä korjaamon mahdan löytää. No, ehkäpä se onkin ensimmäinen firma mikä tulee kaupunkiin saavuttaessa. Korkealta mäeltä laskeuduin Haldeniin ja mutkaisen mäen jälkeen kaupunki aukesi eteen. Ensimmäisen valoristeyksen yrittäessäni vastassa oli liiketalo missä on pyöräliike ja korjaamo :) näin se käy! Asiakkaita ei ollut ja mukava kaveri sanoi hoitavansa jarrut kuntoon. Samalla hän huomasi kahden pinnan katkenneen. Uusittiin samalla nekin. Korjaaja sanoi, että jarrulevy on vääntynyt joten se syö jarrupaloja. Ehkäpä fillari jo käy vanhaksi, onhan sillä jo matkustettu melkeinpä kaksikyttuhatta kilsaa. Hyvä on kuitenkin taas jatkaa matkaa, kun pyörä on kunnossa.

Haldenista lähdin kohti Mossia ja vastatuuli edelleen oli huimaa ja rasitusta jaloille tuli, koska ei sellaista vapaata rullaamista juurikaan ollut. Ajattelinkin, että kunhan hissukseen ajelen ja pidän taukoja paljon. Tällainen ei sitten kuitenkaan minulta onnistu, vaan pusken menemään. Sarpsborgissa seikkailin liikenneympyröiden ja risteysten kanssa sen verran, että lähdin väärään suuntaan. Jossakin vaiheessa huomasin, että aurinko kyllä nyt paistaa ihan väärästä suunnasta. Sittenpä tarkistus googlemapsista ja oikea reitti taas löytyi. Kymmenisen kilsaa tuli sightseeingiä tehtyä. Oikea tietä pääsin sutjuttelemaan ja selvästi kirkastui ajatus, että nyt tarvitsen kokonaisen lepopäivän. Olin satulan päällä ollut kahdeksan päivää. Yksi päivä oli missä ei tullut kuin pari kolme tuntia, mutta muina kahdeksan-kymmenen tuntia. On siinä aika paljon satulalihaksilla ollut kestämistä. Kartasta huomasin campingin olevan vähän matkan päässä, ainakin linnuntietä, koska joki oli välissä. Jonkin matkaa ajelin takaisin päin, kun pääsin joen yli. Siinäpä sitten mukavalta lepopaikalta näyttäytyvä camping vierailijaansa odotti. Suihkuun ja makuupussiin. Ai kuinka uni maistui makealta. 

Tänään pidän lepopäivää ja olen pessyt vaatteita ja respasta hankin nettioikeuden joka ei maksanut mitään. Näin pääsen taas kirjoittamaan blogia. 

Tänään on myös miniän syntymäpäivä. Onnea oikein paljon ja valoisia päiviä. On mukava ajatella, että synttärin kunniaksi vietän täällä kauniin aurinkoisen päivän. Paljon iloa ja onnellisuutta on olemassa. Nautitaan näistä asioista. 

Keskiviikko 24.6. Kahdeksas päivä reissussa (86)

Hyvin levättyä ja pitkään nukuttua olikin taas hyvä lähteä kohti uusia teitä ja polkuja. Aamu alkoi sateisena ja muuttui sitten helteisen kuumaksi. Sen myös huomasi käsivarteni jotka siinä auringon paisteessa ihan punastuivat, häpesivät kai valkoisuuttaan. Reitin olin suunnitellut ja katsonut tarkkaan ja sen huomasi. Löysin Taalainmaan jyrkimmät mäet ja mutkaisimmat tiet. Ja tietenkin olivat hiekkatietä, tosin niin jyrkkiin mäkiin ja mutkiin ei asfalttikoneet taipuisi ja vaikka onnistuisikin koneiden kanssa, niin asfaltti valuisi mäkiä alas. Ajattelinpa että tämä on hyvää harjoitusta Norjan vuonoja ja vuoria varten. Tällaiset harjoitukset saa näköjään ihan tilaamatta. Mäkiä ylös ja heti seuraavaa alas eikä suora osuutta ollut ollenkaan, vielä oli aikamoinen vastatuuli. Ukkosrintama meni läheltä ja nosti tuulta. Siinä kun ajelin, niin ajattelin, että enää ei puutu kun sade. Hiekkatie, mäet ja mutkat sekä vastatuuli jo oli paikalla. Kaikkea sitä tulee ajateltua, hetken päästä tilaus toimitettiin ja sain sadetta, onneksi vain lievää ja pari lyhyttä kuuroa. Muistutti vain, että kannattaa tarkkailla ajatuksia, kaikissa muissakin asioissa.

Tulin tämän mäkitaipaleen jälkeen Bengtforssiin ja nälkäkin oli. Minulla on laukussa tonnikalaa tai sardiinia se olisi päivän menu. Vaan Sibylla näyttäytyi silmiini ja jotenkin se vei voiton. Bigburger ja ranskikset sekä pepsi, aijai teki hyvää. Kokeilin Wi-Fi yhteyttä ja täällä se toimi. Sittenpä laitan blogin. Matkaa vielä jatkan jonkin verran. Yöksi jään kun taas oikea paikka antaa löytää itsensä. Norjan rajalle on 40 km, saas nähdä olenko ensi yön Norjassa. Aika lähellä kuitenkin. 

Keskiviikko 24.6. Iltapäivä matka 

Matka eteni uusin voimin, kun oli syönyt hampurilaisen. Menosuunta muuttui kohti luodetta ja tuuli oli myötäinen, joten mikäs oli mennessä ja nauttia menosta sekä maisemista. Viimeiset 18 kilsaa suuntasin taas kohti länttä ja tie muuttui hiekkatieksi ja mäkiä myös löytyi, mutta niin sitä pitääkin. Tulin kymmenen aikaan Sundin lauttarantaan ja koska oli hyvä telttapaikka, niin leiri tähän ja huomenna sitten uusi päivä. Norjan rajalle ei taida olla kun kymmenen kilometriä. Nyt vain koisimaan hyvän päivän jälkeen. 

Tiistai 23.6. Seitsemäs matkapäivä. (34)

Rauhallisen aamun kruunasi maittava Elovena kaurapuuro ja kupillinen mustaa pikakahvia. Ajaminen eteni kauniissa vaihtelevassa maastossa luontoäidin suloisessa syleilyssä. Jaloissa ja kehossa alkoi tuntumaan, että kuudetta päivää peräkkäin ilman lepopäivää on sutjuteltu pitkin Ruotsin maata. Miellyttävässä ruukki tms miljöössä järvenrannalla kävin ostamassa Soleron (jätski) nautin siitä, niinkuin jädestä pitääkin, kun yksin syö;) 

Sieltä kun lähdin, niin selväksi tuli myös minun joskus niin junttiaivoille, että lepoa, lepoa pyytää kroppa. Jokin matka vielä ja siinäpä se oli! Kertakaikkisen suloinen lepopaikka. Alue on jokin kulttuuri/venekerhon ylläpitämä jossa ei ole minkäänlaista respaa, vaan kaveri tulee iltapäivällä 17 jälkeen ja aamulla 10 jälkeen jolloin hoidetaan maksu. Alueella on suihku ja veski sekä tiskimahdollisuus. Täydellinen paikka minulle. Hyvä olo kun jäin tähän lepohetkelle. Ensiksi menin suihkuun ja kylmällä vedellä annoin kylmähoitoterapiaa rasittamilleni jaloille. Äskettäin sitten söin maittavan aterian, pastapussiannoksen😀 Sitten pikkuinen päikkäri ja kahvinkeittoon. Nyt kirjoitan tätä kahvikupin äärellä kuvassa olevalla pöydällä. Elämä on ihanaa, loma on ihanaa, ilmakin on kaunis!

Maanantai 22.6. Kuudes matkapäivä (85)

Tämä päivä oli sellainen matkustus ja etenemis luonteinen. Maisemat olivat suomalaisen oloisia, siis kauniita tietenkin, mutta ei mitään mieleenpainuvaa. Ehkäpä päivän antoisimmat asiat oli, kun huolsin pyörän ketjut. Myös kävin Karlstadissa kirjakaupassa ja sain kartat loppumatkalle. On mukava kun pystyi suunnittelemaan reitin pidemmälle, ja minähän suunnittelin kun siitä tykkään :) Karlstadissa myös kävin kaupassa, kun oli hirmuinen nälkä. Siellä oli sellainen salaattipöytä mistä sai itse ottaa mitä halusi ja laittaa purkkiin. Haarukan ja veitsen sai mukaan. Juna-asemalla taksikopin vieressä söin ja tein karttaan matkasuunnitelmia. Aikaa vierähti, mutta, samalla tuli lepotaukoa. Taksimies tuli juttelemaan ja kerroin minne olen matkalla. En tiedä uskoiko, mutta vettä antoi pulloihin. Nyt oli hyvä jatkaa matkaani. Kartasta katsoin, että sopivan matkan päässä on merkki uimarannasta. Sinne kun pääsin, niin paikassa oli kotiseutumuseo järven rannalla ja siitä löysin myös telttapaikan. Museotalossa oli pistoke ulkopuolella joten saan myös puhelimen ladattua. Asiat hoituu! 

Sunnuntai 21.6. Viides matkapäivä (eilinen+tämä pv 176km)

Yhteen päivään voi mahtua koko elämän mittainen matka. Aamulla lähdin aivan luxus olosuhteista. Todella siististä hotellihuoneesta jossa sänkykin oli niin mukava, että se oikein piti syleilyssä. Aamiainen oli monipuolinen ja kaikki niin siistiä. Sieltä kuitenkin halusin lähteä ja olihan se välttämättömyyskin. Tie oli hyvää ja pyöräilyyn sopivaa. Sitten se päättyi moottoriliikenne tielle. Kohdalla oli opastetaulu ravintolan pihalla. Siinä oli hyvä kartta ja sen sekä kännykän avulla suunnittelin reittiä ja lopulta löysin tien joka teki ison lenkin, mutta ainoa vaihtoehto kun oli, niin helppo tehdä päätös. Tie oli aluksi hyvää asfalttia, mutta muuttui sitten ryppyiseksi hiekkatieksi. Tosin matkalla oli upeita maisemia ja yleensähän suuret elämykset löytyy pienen vaivan jälkeen. Tämä päättyi myös tielle mitä ei fillarilla voinut ajaa. Tiesin kartasta, tien toisella puolella menevän pienempi tie, mutta miten sinne pääsisi? Vähän lähemmäksi mennessä huomasin vähän matkan päässä olevan risteys ja pikafillaroinnilla pyyhälsin sinne ja jep! siellä olin turvallisella väylällä. Pidin pienen tauon mukavalla paikalla ja söin purkin tonnikalaa. Hiukan huvitti kun aamulla olin sellaisessa juhla antimissa ja nyt tällaista, arvatkaa kumpi tuntui omalta? 

Taas tulin siihen paikkaan, että olin ison tien edessä eikä muuta mahdollisuutta kun ajaa sitä tai kääntyä takaisin. Kartasta näin hetken päästä olevan mahdollisuus päästä pikkutielle takaisin. Ajoin valtatietä ja autot sujahteli vierestä (paluuruuhka) pääsin haluamalle paikalle pienelle tielle, mutta kymmenen metriä sitä riitti, siinä oli portti joka sulki tien. Siihen jäin. Ainakin tunnin olin sillä pikkutiellä ja funtsin kaikkia mahdollisuuksia. Lähdin jo ajamaan isoa tietä, mutta se muuttui sellaiseksi, että kaistojen välissä oli kaide ja myös tien reunassa ja rekkojen rinnalla siihen jäi kuolemanvaaran pieni tila. Käännyin ympäri ja menin takaisin turvapaikkaani. Kertakaikkiaan tuli epätoivoinen olo. Olin ajanut itseni sellaiseen pussiin ettei poispääsyn mahdollisuutta. Kaikenlaisia ajatuksi ratkaisuksi tuli mieleen. Jollakin autolla mihin saa pyörän mukaan, mutta mistä sellainen. Taluttaa fillari ojia tai metsää pitkin, mutta tien vierusta oli liian jyrkkä. Sitte piti vaan rauhoittaa mieli ja ajatukset kaikesta ja keskittyä hetkeen. Tien toisella puolella oli talo johon meni tietenkin liittymä. Menin sinne ja kuinka ollakaan siitähän lähtikin pieni hiekka tie oikeaan suuntaan. Mikä ilo. Sittenpä taas kummallisen kiertoajelun jälkeen pääsin kaupunkiin Karlskog, taisi olla, jokatapauksessa vissiinkin on Nobelin kanssa jotai tekemistä, kun hänen nimi näkyi monessa paikassa. Tottakai oli taas tarve saada akkuun virtaa ja vesi täydennystä. Matkan pituus ei ollut suuri, mutta kulutus oli. Ajoin hiljaisen keskustan läpi ja siellä pysähdyin jonkin torin, taisi olla Nobelin aukio, penkille istumaan. Siinä huilatessa kiinnitin huomion ihan vieressä olevaan sähkötolppaan, siis sellaiseen autonlämmitys, se oli kuitenkin torilla eikä P paikalla. Joka tapauksessa siitä sain virtaa, hienoa. Vieressä oli myös juomavesi kraana. Sellainen kun painaa nappia niin vettä suihkuaa. Samassa yhteydessä oli myös ilmapumppu renkaita varten, sitä en kyllä tarvinnut. Aika ihmeellistä, että just tähän löysin. Mainiosti sattui myös kun alkoi sataa ja tajusin, että puhelin kastuu, niin samalla tuuli toi muovipussin jalkoihin, otin sen ja peitin puhelimen. Ajattelin vaan, että äskettäin olin epätoivossa itseni kanssa ja taisipa päästä suusta jokin p sana. Ei Korkein siitä suutu ja rankaise vaan hetken päästä antaa kaiken mitä tarvitsen ihan nenän eteen. 

Vielä kun jatkoin matkaa tuli taas kohta, etten tiennyt miten pääsen eteen päin. Sateen suojassa, sillan alla karttaa katselin. Samassa suojassa oli kävelysauvamies ja kun irroitin katseen ja ajatuksen kännykästä, niin huomasin hänet ja kerroin mistä olen ja mihin on tarkoitus mennä, mutta tietä ei löydy. Hänpä näytti minulle reitin jota kartassa ei ole. Minä sanon, että enkelit on olemassa jos vaan olemme avoimena. Hieno päivä. 

Tuli vielä mieleen, kun ajelin mukavassa olossa ja kauniissa maisemassa, että olen kohdannut kahdenlaisia ihmisiä, siis yhdestä näkökulmasta. Nimittäin kun vajavaisella kielitaidolla puhun, niin joku alkaa puhumaan ihan mahdottomasti, että katson vaan, toinen haluaa puhua niin, että saa minut ymmärtämään. Kummallekin varmasti oma tapa on tärkeä ja tuo tyydytystä. Sydämestäni haluan antaa ymmärryksen kummallekin, kun hakevat iloa tavallansa, sillä onnellisuus on tavoiteltava asia. 

Illalla vielä löysin maastosta telttapaikan jossa tätä kirjoitan. Yht äkkiä metsästä vierestä kuului sellaista karjunnan ja rääkymisen sekamuotoääni, että veri pakeni kasvoilta. Avasin teltan ja nousin ylös ja taputin käsiä. Sinne se tyyppi juoksi pitkin pellon laitaa ja äänteli mennessään. Metsässä liikkuu kaikenlaista mihin ei vielä ole tottunut. 

Lauantai 20.6. Neljäs matkapäivä

Aamupuurot ja kahvit nautin yöpaikkani Museon pihapiirissä olevalla pöydällä. Ympäristö aamupalalle oli tosi mainio. Taivaanvuohet päpättivät ja joessa sorsapariskunta souteli rauhassa lapsiensa kanssa. Eipä sitä siis minullakaan mitään kiirettä ole. Kyliä ja kaupunkeja oli matkan varrella parinkymmenen kilometrin välein ja nehän aina mukavasti tauottaa matkaa. Örebrohun saavuin kuuden seitsemän aikaan iltapäivällä ja se paikkakunta onkin jo huomattavasti suurempi. Minulla oli mukana yksi kartta joka loppuikin juuri Örebrohun ja etsinnöistä huolimatta en löytänyt edes huoltoasemalta uutta karttaa, joten olin siis kännykän kartan varassa. Vaikea oli taas löytää kaupungista ulos, kun sieltä lähti moottoritiet missä ei polkupyörällä saa ajaa. Monien pysähdysten ja karttatarkastelun jälkeen pääsin etenemään. Sittenpä tietenkin akku alkoi loppumaan ja tuli sellainen olo, että kuinkahan tässä käy. Asiat kuitenkin täytyy ottaa sellaisena kun ne tulevat. Rauhoittelivat itseäni, että hyvin kaikki sujuu vaikka näyttäisi toivottomalta. Viimeisellä akkuvirralla löysin etenemissuunnan ja matka jatkuu. Katselin ympäristöä sillä silmällä, että jos sattuisi jokin julkinen tms paikka mistä voisin saada virtaa akkuun. Kellokin jo alkoi olla aika paljon ja yöpaikkaa myös piti suunnitella. Sittenpä mutkan takaa mäenpäällä oli merkki majoituksesta kilometrin päässä. Sinne kurvasin ja paikka oli hieno golf klubi ja konferenssi hotelli. Aika kaukana minun elinpiiristä. Menin kuitenkin hienosti pukeutuneen ja arvokkaan oloisen väen sekaan ja kysyin respasta olisiko fillaristille majaa. Respasta rouva soitti jonnekin isolle pomolle varmaan ja sai varmistuksen, että voi huoneen antaa. Hintakin oli spesiaali taulukolla minulle. Kalliimpi se oli kun maastossa teltalla, mutta sainpa sähköä ja puhelimen ladattua. Nettiäkin tuntuu toimivan joten bloginkin voin saada lähtemään. Kartasta katselin, että huominen on tosi haastava päästä Karlstadin suuntaan, kun sinne näyttää menevän vain moottoritie. No, huominen on vasta huomenna. Nyt menen koisimaan.

Perjantai ja kolmas matkapäivä. 19.6.2015 (95km)

Aamulla sade rummutteli teltan kattoon ja minä sain hyvän syyn jatkaa unia. Tulikin nukuttua ainakin kymmenen tuntia. Selvästikin keho oli tottumattomana hiukan uuvuksissa mieleni tekosista. Ilma poutaantui ja aloin tekemään lähtöä mukavalta leirintäalueelta. Mariefredin kauniissa kaupungissa hetken pysähdyin ja ihastelin sen rantaraitin idylliä. Komea linna jylhään vartioi kaupungin rauhaa. Matka jatkui aika viileässä ja tihkusateisessa säässä, mutta onneksi ei mitään rankkasadetta joten matka eteni ihan hyvin. Kehoa tuli tarkkailtua paljon kuinka se rasittuu ja miten jaloissa polkeminen tuntuu. Myös kädet ja hartiat tuppaa helposti jumittumaan. Pidin paljon taukoja, että sai venytellä ja lepoa myös tarvitsi. Eskilstuna tulin iltapäivällä ja pidin pidemmän tauon kauniissa puistossa joen rannalla. Eskilstuna myös tuntui tutulta paikalta viiden vuoden takaa. Muistelin olleeni kaupungin ulkopuolella joen rannalla yötä ja ajattelin, että jospa jäisin samaan paikkaan. En sitten löytänyt sitä paikkaa, varmasti oli viiden vuoden aikana niin paljon alue muuttunut, että menin ohi. Noin kahdenkymmenen kilometrin matkan jälkeen tulin Kungsöriin ja kello oli jo lähelle kymmentä joten pitäisi löytää yöpymis paikka teltallle. Jonkin aikaa pyörittyäni näin mainion museoalueen ja siellä olikin hienoa tasaista nurmea. Museorakennuksessa oli myös ravintola ja se pisti pohtimaan voisiko tähän jäädä. Toisaalta en nähnyt muutakaan mahdollisuutta jotenka teltta pystyyn ja koisimaan. Hyvä mieli oli mennä nukkumaan hyvän ja antoisan päivän jälkeen. 

 

Torstai ja toinen matkapäivä 18.6.2015

Aamu valkeni tihkusateisena ja hiukan kolean oloisena, vaan se ei oikeastaan haitannut olihan ilma happirikasta. Tukholmasta oli hiukan haastavaa löytää oikea tie ja pariin otteeseen jouduin hiukan matkaa tulemaan takaisin päin. Alkumatkassahan täytyykin hakea vähän vauhtia :) Suuri on kaupunki ja sitä tuntuikin riittävän pitkän aikaa. Jossakin vaiheessa alkoi jo rauhallisempaa seutua löytymään ja samalla mielikin rauhoittui kun pääsi kaupungin kiireisestä ympäristöstä pois. Kauniin kirkon pihalla pidin ensimmäisen tarkoitus peräisen tauon, muutaman olin joutunut pitämään kun etsin reittiä. Kirkko oli 1128 vuonna rakennettu, vuosiluku oli seinässä, siinäpä sitä ihastelin ja kävin myös sisällä. Kaunis oli! Vanhempi herrasmies tuli juttelemaan ja kertoi kirkossa tänään olleen suomalaisen naislaulajan konsertti, sehän oli mukavaa, että ovat saaneet nauttia sellaisesta. Maasto ja tiet on aikalailla suomalaisen oloisia eikä mitään ihmeellisiä elämyksiä se antanut. Jossakin vaiheessa huomasin, että 2010 olen ajanut samaa reittiä. Mariefred niminen paikka sen toi mieleen. Silloin olin siellä leirintäaluella yötä ja... niinpä menin sinne nyt myös. Muistin paikan ja laitoin teltankin samaan paikkaan, turvallisuus ja tuttuus on mukavaa. Matkaa tuli 81 kilometriä ja ihan oikeaan aikaan tuli yöpyminen.

17.7. Keskiviikko Matka alkaa

Sain herätä mukavan valoisaan ja aurinkoiseen päivään, jännittävään päivään, lähden tänään retkelle 😁😀 Päivä alkoi aamupalalla Kaivarin kauniissa Ursulassa, kahvin ja maukkaan katkarapuleivän kera. Olimme työporukan kanssa sopineet kesäaamukahvi hetken ja halusin siihen myös mennä vaikka vapaa päivällä olinkin. Tiimissä on mukavat ihmiset ja aamun vietto heidän kanssa on vain ilo. 

Ursulasta lähdettyämme menin vielä ostamaan retkikeittimen millä pärjään pienine ruokahetkineni ja on kevyempi kuljettaa. Sittenpä kotiin ja laittamaan tavarat pyörän selkään ja matka alkakoon! Hirvitti ihan kun tavarat oli fillarin päällä, että kuinka tää kameli edes lähtee liikkeelle.. 

Voi veljet, kun pääsin ajamaan, niin se mukava, riemastuttava ja täydellinen tunne valtasi minut. Se fiilis mikä on, kun saa ajaa omaa tahtia ja nauttia kaikesta, ilman mitään kiirettä. Ai, että mä rakastan tätä hommaa!

Katajanokan satamaan saavuin hyvissä ajoin ja ilmoittauduin matkustajaksi sekä menin odottelemaan laivaan pääsyä. Joku tovi vierähti ja sitten laiva saapui satamaan ja peräluukut auki ja fillarilla autokannelle. Hytinkin hyvin löysin ja sitten vaan odottamaan ja lepäämään. Sanoisin että oli oikein kaunis ja hyvä aloituspäivä pienelle retkelleni.

Alkutoiminnot

Tänään oli viimeinen työpäivä ja töiden jälkeen menin ostoksille tekemään varustehankintoja. Tähän iPadiin jolla kirjoittelen ostin suojakuoret jotta säästyisi pahimmilta kolhuilta matkan aikana. Vieläpä ostin muitakin varusteita, kuten sadeasun ja telttapatjan. Kummatkin tarvitsi jo uusia kun vanhat olivat jo tulleet... vanhoiksi. Muutenkin olen tehnyt listaa paperille mitä tavaroita mukaani otan ja pyörälaukkuihin niitä pakkaillut. Voisin sanoa, että onpa tavaraa. Matka kuitenkin on sen verran pitkä mitä olen suunnitellut, (siis laivalla Tukholmaan ja sieltä fillarilla ruotsin läpi Norjan Stavangeriin ja vieläpä takaisinkin), siihen matkaan voi mahtua kaikenlaista säätä ja keliä, että haluan varmistaa että pärjään tulevissa olosuhteissa. 

Mukavasti jännitys väreilee kehossa ja tulevan retken haasteet ja ilot ja uudet kokemukset sekalaisena melskana pyörii mielessä. Vähän myös flunssa meinaa pyrkiä valtaamaan kehoa, mutta C-vitamiini puolustuksen pistin päälle ja sillä uskon sen voittavani. Kunhan pääsen maantielle niin silloin häviää kaikki oireet, sen tiedän kokemuksesta. 

Vielä siis yksi yö ja huomenna keskiviikkona 17.6. klo 18 lähtee Viking Line Helsingin Katajanokalta kohti Svea mamman maata ja minä onnellinen kyydissä minun kumppanini Nishikin kanssa. Korkeimmalta pyydän siunausta ja valoa matkalleni.