18.päivä

Aamulla taas ajoissa heräsin, kun teltan lämpötila alkoi nousta auringon myötä. Joku koirakin kävi haukkumassa omitusta telttaa ja isäntä epätoivoisesti komensi. Luulisi että jos voi pitää koiraa vapaana niin se myös tottelisi. Tosin minua asia ei juurikaan haitannut. Koirat kulkee ja kiikkuu ja haukkuu, ihmiset myös. Eipä se sen kummoisempaa ole. Rauhassa sain teltan ja leirin purkaa, kun kymmeneltä aukeaa lähi SEO ja sinne ajattelin aamukahville mennä. Koirantaluttaja mies tuli juttelemaan, kun lastattu pyörä kiinnosti. Hän kertoi hyviä reittejä mistä pääsee hyvin Viitasaareen. Samat oli tiet kuin minunkin suunnitelmassa, se vaan vahvisti oikeasta tiestä. 

SEOlla oli mukava ja reipas herra myymälässä. Tuntui olevan omistaja, koska rouva joka suunnitteli asiakkaan kanssa jotain pitopalvelua juhliin, tältä mies kävi välillä kysymässä mitä keittiössä seuraavaksi pitäisi tehdä kun joku ruokaakin tilasi. Sellaista se on, rouva lopetti neuvottelut ja siirtyi hoitamaan keittiötä, ukko huokaisi helpotuksesta :) Hyvin oli palvelualttiita ja tuli mies myös juttelemaan ja antoi Kannonkoski pinssin se kunniaksi, että paikkakunta on säilynyt itsenäisenä, hienoa! Laitoin pinssin laukkuun kiinni. 

Puolessavälissä Viitasaarta oli Huopanankoski jossa oli lohilampi ja kahvila josta lohileivän ja kahvin ostin. Paikassa oli komia koski jossa Juhani Aho on käynyt paljon kalastelemassa.

Hän oli niin ihastunut paikkaan, että oli sanonut kirjoittavansa siitä niin kauniilla sanoilla, kun suomenkielestä voi vaan löytää. Luulen hänen löytäneen. Voi kun itse myös löytäisi paremmin hyviä sanoja ja saisi ne vielä oikeaan järjestykseen. 

Viitasaaren ABC llä vietin aikaa ja katselin kun ihmisiä tuli ja meni mielin määrin. Vilkasta oli heillä touhuaminen. Paikka on hienosti aivan järven rannalla ja myös veneilijöitä tuli jätskiä ostamaan, ehkäpä myös muutakin evästä. Söinpä itsekin yhden tuutin ja nautiskelin järvimaisemasta. 

Kohti Keitelettä lähdin ajamaan, ensiksi valtatie nelosta hiukan matkaa ja sitten käännyin 77 tielle. Fillari kulki mukavasti ja liikennettäkään ei tällä tiellä niin kovin paljon ollut. Nelostiellä meni autoja että korvissa humisi. 

Tämä 77 tie on nimetty "sininen tie" ja lähtee Vaasasta jonnekin itään halki Suomen. Jonkin verran siitä näin mainoksia pysähdys paikkojen kahviloissa. En tiedä kannattaisiko mainostaa, koska tien kunto oli tosi surkea. En antanut asian enempi häiritä vaan nautin suvesta. 

Viisitoista kilometriä ennen Keitelettä naksahti etuvaihtajan vaijeri poikki. Koitin jos saisin asialle jotain tehtyä, mutta ei onnistunut.

Tässä olen vaijerin teipannut kiinni ettei läpättele. 

Oli myös surkea työkalusetti minkä olin ennen lähtöä ostanut halvalla. Tästä lähin ostan kalliilla :) Netistä katsoin, että Keiteleellä olisi korjaamo, joten ajelin niillä vaihteilla mitkä toimi Keiteleelle ja leirintäalueelle sain telttapaikan.

Kävin suihkussa ja lavuaarissa pyykkäsin pyöräilyhousut ja paidan. Huomenna etsimään korjaamo. (82 km)