2.7.2023

 Auttiköngäs. 

Päivä alkoi iloisissa merkeissä, kun vatsa on taas kunnossa ja muutenkin kehossa hyvä olo. Lepopäivä on tosi tarpeellista pitää, vaikka vähän tylsältä tuntuu, kun on vaan paikallaan. Niin on mieli orientoitunut matkan tekemiseen, ettei paikallaan olo oikein viähätä. Onneksi leirintäalueen keittössä oli kirja ja luin sitä aikani kuluksi, joku dekkari se oli ja ihan hyvä ja helppolukuinen. 

Ilma oli aika viileä, suunnilleen 8 astetta ja ei kyllä paljoa lämpöisemmäksi päivän aikana tullut. Ei kuitenkaan oikeastaan menoa haitannut ja matka etenikin hyvin eikä ollut mitään rasittumisen tunnetta. 

Matkalla pysähdyin ”Matin mylly” tms. kahvilaan joka olikin siisti ja mukava. Siellä oli paikallisten taiteilijoiden taidenäyttely ja sitä siellä touhusivat ja asettelivat teoksia oikeisiin kohtiin. Tilasin kahvin ja viinimarja piirakan. Sinnepä ei käynyt kortti ja minulla ei, hölmöä kyllä, ollut rahaa mukana. Sitäpä mietittiin, että kuinkas hoidetaan maksu, niin jokin pariskunta tuli myös sinne ostoksille ja mies sanoi maksavansa minun kahvit. Olipas hieno mies. Sain kuitenkin hoidettua maksun hänelle MobilePay:llä. Kiva kohtaaminen. 

Minulla on sellaiset aivot, että ne keksii kaikkea pohdittavaa ja juttuja, kun matkaa taitan ja hissuksiin poljeskelen. Tänään siis mietin identiteettiä eli vastausta kysymykseen - kuka/mikä sinä olet? Siihenhän löytää useampiakin vastauksia; olen Heikki, olen isä, olen puoliso, olen vaari, olen ohjaaja töissä, jne. Sitten löysin itselleni sopivan identiteetin, olen etsijä. Kysymys: No, mitä sinä etsit? Vastaus: En tiedä. Tiedän vasta sitten, kun löydän sen. 

Tämä tuntuu minulta. Siinä pitää koko ajan olla silleen tarkkana ja herkkänä ympäristölle ja omalle sissimmälle, että havaitsee hyvät ja merkitykselliset asiat. Olla positiivisesti valmiina kaikkeen mitä etsintämatkalla kohtaakin. Tätä mä harjoittelen ja jalostan. 

Kävin matkalla myös puhelinkeskustelun ja kuulin uutisia, että jotkut ovat käyneet Ruotsissa asti ja ostaneet sieltä jopa kolme kiloa karkkia! Voi veljet, kyllä on makeeta. Toivotaan napapiirille kestävyyttä tuollaiseen määrään. Mut kyllä elämässä makeeta saakin olla. 

Nyt tulin Auttikönkäälle ja tässä on museokahvila joka on kylläkin tähän kellon aikaa kiinni. Täällä on myös kolmen kilsan luontopolku, mutta enää en lähde kiertämään. Katsotaan huomenna. Jään siis tänne yöksi. Jostain sen verran tasaista löydän, että teltan pystyyn saan. Hyvä päivä. Hyvää yötä!