Heinäkuun eka päivä

 Sellaista oli yö ja aamu, että jouduin vessassa käymään useasti. Oli vatsa mennyt ripulille. Aamulla oli ankea ja huonovointinen olo vaikka olinkin suht hyvin nukkunut. Yöllä ei tarvinnut kun kerran poistua makuupussista vessaan. Onneksi olen leirintäalueella, niin on helpompi toimia kaikin puolin. 

Soitin Petelle ja kysyin mikä voisi olla oikea lääkitys ja sainkin asiantuntevan ja hyvän hoito-ohjeen. Selkeästi tuli esiin, että olin jättänyt huomioimatta suola ja nestetasapainosta huolehtimisen. Täytyy muistaa pitää huolta kehosta, se kuitenkin parhaansa tekee minua kuljettaakseen. On hyvä muistaa olla kiitollinen kehollensa ja arvostaa sitä erityisen paljon. Se on mielen ja sielun kulkuneuvo, siksi tärkeä. 

Tuolla tien päällä kulkiessa pitkin korpi-ja suotaipaleita saa kokea luonnosta kaikkea ihmeellisyyttä ja kauneutta. Pääsee tuntemaan yhteyden kaiken luonnon kanssa. Se tuo turvallisen hyvän olon tunteen. Ukkoset ja rajuilmatkaan ei tunnu silloin niin pelottavilta. 

Parasta on kuitenkin se, että on ihmiset lähellä kun tarvitsee apua heikkoon oloon. Silloin pääsee kertomaan olostaan ja saa ymmärrystä ja kuulluksi tulemisen kokemuksen. Se vahvistaa joskus enemmän kuin lääkitys. Vaikka lääkkeetkin ovat tarpeelliset. 

Huomenna jatkuu retki ja ajatuksena on suunnata etelään päin. Ehkäpä Auttiköngäs olisi paikka missä kävisin. Saas nähdä.