Ajatuksia arvelutti miten alkaa sujua, kun kilometrejä oli tullut vähän ennen reissua käsikipujen takia. Ensiksi menin Ellenille viemään autooni jääneen lelun ja palkaksi sain hyvät aamukahvit. Vielä ennen kuin varsinaisesti matkaan lähdin kävin kiristyttämässä uuden takavanteen pinnat. Pyörän pinnat täytyy olla kireellä ja oma pinna leppoisana, heh. Mukavassa takatuulisessa aurinkopouta säässä kohti vanhaa turuntietä radan vartta poljin. 
Bembölessä pysähdyin kahville ja tankkasin vettä ja renkaisiin ilmaa. Siitä sitten Veikkolaan jossa hetken lepäilin. 110 tie oli ylämäki-alamäkeä ja siinä sai jalat kunnon tottumusta siitä, mitä fillarointi tarkoittaa. 
Myllylammelle tullessa kumpikin reisilihas alkoi kramppaamaan. Joten sielläpä vietin lihashuolto tauon, venyttelyä ja hierontaa. Lepäilin leppoisasti ja unen vähyys tuntui joten taisinpa vaipua pieneen horrostilaan. 
Matkaa jatkoin, koska en sinnekään halunnut jäädä. Muutamia kertoja piti pysähtyä ku kramppaamaan jalat halusi alkaa. Saukkolassa pidin ruokatauon ja pienet torkut otin, se teki hyvää.
Kasvihuone ilmiön kohdalla pysähdyin ja katsoin paljon oli matkaa tullut. Yllätys oli että yli 80 kilsaa oli taittunut. Siinä myös Facea päivitin. Kerroin kuinka kädet on palannut ja jalat krampanneet sekä vatsa myös hiukan oireillut. Olo kuitenkin soma.
Lahnajärvellä pysähdyin ja myös leiriydyin. Nuorisoa tapasin joista yksi tyttö oli saanut haavan sormeensa joten siihen annoin ensiapua. Tyttö oli kiitollinen ja ihmetteli mikä apu se tänne fillarilla yhtäkkiä tuli :)
Tämä oli hyvä aloituspäivä retkelleni ja mielellään huomista odotan. 90,5 kilsaa tuli matkaa. Ihanaa mennä nukkumaan. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti