Yöllä ei meinannut saada unta, kun sain illalla telttanaapurin joilla tuntui olevan uniapneaa ja se aiheutti hiukan äänihäiriötä. Minä en ole varannut mukaan korvatulppia, mutta nukuin sitten yön korvissani veskipaperista tehdyt tupot. Ihan kohtuullinen yö kuitenkin. Ja mukavat naapuritkin.
Ajoin ensiksi Virroille jonne oli kuutisen kilometriä ja kävin halpahallista ostamassa teräsharja setin; kolme hammasharjan kokoista harjaa. Kaupassa oli nuorehko tyttö tiskin takana ja kun kerroin mitä halusin hän meni suoraan oikean hyllyn luo ja antoi harjasetin. Loistava tuntemus tavaroista ja nopea palvelu. Tästä kiitin ja lähdin huoltamaan ketjut. Putsasin ne ja öljysin lisäksi laitoin ilmaa renkaisiin. Eväät ostin kaupasta. Ai että, kun meno maittoi.
Aurinko oli polttavan kuuma ja tie sen verran leveä, ettei paljon ollut metsänkään tuomia varjopaikkoja. Taukoja täytyy vaan pitää useammin ja tietenkin mahdollisimman varjoisissa kohdissa.
Huomasin myös, että nyt eteneminen toimii ja menee kuin itsestään. Lihakset ja jäsenet on päässeet kunnolla polkemisen rytmiin. Alkumatka koko reissusta kuitenkin on mennyt sen oikean rytmin ja tahdin hakemiseen.
Tästähän seuraa, että jää aikaa kaikenlaiseen pohdiskeluun, noin niinkuin ajan kuluksikin ja parhaimmillaan oivalluksien saamiseen. Monien tuntien pyöräilyn aikana tulee tai tuntuu tulevan useita mietteitä. Siksi on hyvä niistä saada kudottua jonkinlainen kudelma ettei langat jäisi vaan irrallisina roikkumaan.
Huomasin, että pohdiskelin sitä kuinka kaikki liittyy yhteen. Luonto kokonaisuudessaan on yhteydessä minuun ja meihin kaikkiin. Jotain sekin kertoo, kun Jeesuskin sanoi, vapaasti muistellen, että katsokaa luontoa ja näette siintä mitä tapahtuu.
Sitten on vaan kysymys kuinka sen voi nähdä ja ymmärtää oikein tai onko silmät auki ja itse hereillä. Varmasti on paljon myös siitä kysymys, että näemme sellaista missä energiassa tai voimassa olen itse. Silloin silmät ja mieli kiinnittyy niihin ilmiöihin.
Hyvin myös huomaa ihmisten parissa ollessa kuinka olo, mieli, energia tai miksi sitä haluaakaan sanoa, niin tarttuu. Kun on vapaa ja iloinen olo, niin ympäristö saa siitä hyvän tartunnan. Mutta jos potutus tai muu matalamielisyys valtaa mielen, niin onpas ystävät kummallisen omituisia. Kannattaa pysyä hereillä.
Ajatuksista huolimatta saavuin Ähtäriin jossa pidin lepotaukoa viileässä ABC: n kahvilassa. Istuskelin ja join limua ja latasin puhelinta. Matkaa jatkoin kohti Saarijärveä ja Väätäiskylään päästyäni löysin rannalta telttapaikan. Mökki oli siinä vieressä ja kävin kysymässä lupaa leiriytyä ja se sopi. Hienoa, kiitos mukaville ihmisille :) (98 km mittarissa)
Tässä tien päältä kuva.
Ja lämpöä piisasi.
Pysähdyin matkalla Killinkoskelle jossa oli keijumökki. 
Siellä oli nättejä maalauksia. 
Ähtärin jälkeen jossakin oli Ukko akkoineen ja hevosineen. 
Yöpaikka on kyllä aika super.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti