Tänään oli superhelteinen päivä. Pyöräily maistui kuitenkin oikein hyvälle. Tuntui että keho toimi nyt oikein niin kuin ennenkin. Varmastikin vähälle jäänyt harjoittelu teki sen, että tottumiseen meni vähän enemmän aikaa. Mieli oli kevyt ja riemuikas. Tiet mitä ajelin kohti Virrat kaupunkia ( on muuten vaikea taivuttaa Virrat sanaa) kuitenkin tiet olivat sopivan vaihtelevia mutkineen ja mäkineen. Välillä oli pätkä hiekkatietäkin. Vaihtelu tekee kyllä hyvää. Sellaista mukavaa matkantekoa taivalsin, välillä auringon paiste tuntui polttavalta, kun ylämäkeä kävelyvauhtia sytkyttelin. Huomaan myös nyt kun tätä kirjoittelen etten ole matkalla ottanut yhtään kuvaa. Sen sijaan voin kertoa tapahtuman joka tälle päivälle oli ertyisen merkittävä.
Noin viikko sitten ollessani Ahvenanmaalla näin erityisen selkeän unen joka vielä aamullakin ihmetytti mitä se oikein oli. Kerroin silloin unestani myös ystäville joiden kanssa siellä olin. Ajattelin unesta, että siinä on paljon symboliikkaa ja sillä tasolla kertoo minulle jotain. Tämä uni kyllä sitten jäi pois mielestäni.
Ja sitten tänään keskellä sen hiekkatietaipaleen joka aikalailla korvessa meni. Pidin taukoa ja kuinka ollakaan tämä viikko sitten näkemäni uni tapahtui lähes pienintä yksityis kohtaa myöten todellisesti. Asian oikeastaan ymmärsin ja huomasin täysin vasta sitten kun matkani jatkui. Olipa erikoinen fiilis ja aiheutti tietenkin vaikka mitä ajatusjuoksuja. Enpä niitä lähtenyt seuraamaan, siis ajatuksia, vaan nautin ja ihmettelin tätä kaikkea. Luonto on ihmeellisen kaunis ympärillä ja saa turvallisesti ja vapaasti siitä nauttia. Samalla myös tämä kaikkeuden turvallinen kauneus on suurta joka vaan antaa syvyyttä ja avaruutta lisää. On tämä ihmettä.
Virrat saavutin ja löysin leirintäalueen ja nyt on pyykit koneessa ja itse käynyt pesulla. Onpa olo hyvä ja kiitollinen ja raukea. Istun vastaanoton terassilla ja mukavassa olossa että kuvankin otin nousematta tuolilta. (Kilsoja tuli 71) 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti