Maanantai 29.6. Iltapuoli päivästä (104)

Hampurilaisen jälkeen jaksoi taas hyvin voimin ajella ja tulihan tuota ajeltuakin. Pikkuhiljaa urbaani maisema alkoi muuttumaan maasetumaisemaksi ja samalla taas tuntui mukavan miellyttävältä. Liikenteen pauhina ja autojen äänen täyttämä ympäristö muuttui rauhalliseksi ja mieli myös rauhoittui taas paremmin tähän hetkeen. Kymmenen jälkeen taas alkoi leiripaikan tutka tarkastella ympäristöä. Mukava ja odottava fiilis on aina illalla, kun ajattelee minkälaisen paikan löytää. Tie jota ajelin kulkee Glomma joen vartta. Välillä nousee korkealle mäelle ja taas laskee alas joen rantaan. Jonkin matkaa kuljettua tie ylitti joen ja samalla kohdalla on rakennettu voimalaitos, jotta kodit ja muutkin laitokset saisivat sähköä jota ilman ei toimeen tulla. En myöskään minä vaikka tällätavalla liikunkin. Tarvii välillä ladata puhelin ja tabletti. Kuitenkin voimalaitoksen ympäristöä on maisemoitu hienoksi ja onnistuneet saamaan aikaan tasaisen nurmikentän. Hieno saavutus ja ihmisille mukava virkistymispaikka. Minulle myös mitä mainioin leiripaikka. Teltan olen just pystyttänyt ja nyt istun maassa nojaten koivun runkoon ja kirjoittelen blogia. Mukava päivä on saapunut iltaansa ja vaeltaja väsynyt, mutta ah, niin onnellinen kääriytyy makuupussiin ja kiittää tästä armon päivästä. Pistää kädet ristiin ja pyytää korkeimmalta turvaisaa ja rauhallista yötä. 

Maanantai 29.6 kolmastoista päivä

Yöllä satoi sen verran vettä, että illalla pesemäni pyöräilyhousut saivat uuden huuhtelun, kun ne olin jättänyt ulos kuivumaan. Nepä kyllä sitten fillarin kuorman päällä hyvin ajaessa kuivuu. Aamu oli aurinkoinen ja Drammenista Osloon taittui matka mainiosti. Kokoajan reitti kulki kaupunkialueella tai ainakin keskellä asutusta ja muuta infraa. Sellaista kaupunkiajelua joka on vaihtelua tavalliseen ja totuttuun pöpelikköralliin. Paljon on polkupyöräilijöitä jotka kilpaa ajelivat töistänsä koteihinsa. Ihan kuin olisi ollut Ranskan ympäriajoissa. Osloon sitten saavuin ja aikamoisen kiireen ympärillä huomasin olevana ja vaikuttaa sellainen meno itseenkin. Kuitenkin iloinen ja sopuisa on ihmispaljous ja selvästi leppoisalla lomatuulella kaikki paitsi aina ne muutamat ihmiset tärkeissä menoissaan, mutta se kuuluu asiaan. Keskustasta pois pääseminen onkin sitten aina oma juttunsa. Kaupunkiin kun tulin oli hyvät opasteet keskustaan, mutta pois päin on kaikenlaisia kaupunginosan nimiä mistä ei ole mitään tietoa. Googlemapsista välillä tarkastelin ja ajelin suht koht oikeaan suuntaan. Huomaan että Oslo on aika mäkinen kaupunki. Melkeinpä luulen jo kohta olevani hyvällä ja oikealla reitillä ja siksi palkitsen hyvän suorituksen hampurilaisella ja samalla kirjoitan tämän blogin. Matka jatkuu ja kello on paikallista aikaa seitsemän joten kohta alkaa yöpaikan valitseminen, mutta ei vielä. 

 

 

Sunnuntai 28.6. Kahdestoista seikkailupäivä (64)

Aamuisen mukavan lentäjämiehen neuvosta tai vinkistä otin vaarin ja suuntasin matkaani sen mukaan. Huikea oli nousu heti alkuunsa, kun vuori tai tunturi piti ylittää päästäkseen sinne järvilaaksoon mihin oli tarkoitus mennä. Toista puolta sitten laskettelin tukka hulmuten ja vedet silmissä. Sää oli tihkusateinen, mutta ihan lämmin muuten. Kaunista pikkutietä pääsin ajelemaan, joka halkoi mielyttävää ja rauhallista maaseutumaisemaa. Järvi siinteli sinisenä alhaalla vasemmalla ja tie kiemurteli mäkien ja maatilojen välitse. Polkupyöräilijöitä tuli vastaan ryhmittäin ja ohitseni myös äänettömästi sujahteli. Ilmeisen suosittu pyöräilyreitti. Danfossin kylään tulin mutkan takaa yllättäen. Kylä on ollut ilmeisesti jonkinlainen ruukki pitäjä. Sen oloinen kulttuuri näkyi hyvin kylässä. Hienosti oli kaikki entisöityä ja hyvässä kunnossa pidetty. Oikein romanttisen idyllinen paikka. Muutama markkina ja myyntipöytä oli myös jalkakäytävälle asetettu jossa iloisen oloiset myyjät kovasti touhusivat saadakseen asiakkaat kiinnostumaan. Väkeä oli aika paljon ja tosiaan fillaristeja oli iso osa. Tuntuvat taukoa pitävän ja jätskiä söivät. Tein siis samoin. 

Tie eteni varmaan parikymmentä kilometriä järven rantaa ja olihan se mukava reitti. Tosin pitkään kun on samanlaista, niin maisemaan tottuu ja alkaa tuntua tavalliselta. Järvi päättyi ja tieni kääntyi kohti itään ja kohti vastatuulta. Tie oli mukavan vaihtelevaa ja välillä se meni ihan maalaismaisemassa ja välillä pitkiäkin pätkiä asutusalueiden läpi. Jossakin vaiheessa tuli väsymys, kun yö oli jäänyt hiukan lyhyeksi. Menin kylän nurmikkoalueelle ja söin välipalaa ja keitin kahvit. Sitten laitoin kypärän tyynyksi ja hanskat kypärän päälle pehmusteeksi ja otin niin sanotut tirsat. Hyvää teki. Lähellä Drammenia tai taitaapa jo kaupunkia ollakin, menin Drammen campingiin. Kävin suihkussa ja sen jälkeen oli oikein hyvä olo. Kävelin vähän ympäristössä ja löysin kebab ravintolan josta sain hyvän aterian. Nyt sitten vaan makuupussiin jos vielä mahdun, oli se niin iso annos. 

Lauantai 27.6. Iltapäivä ja yö (110)

Olipa vaikea tehdä päätös ja muuttaa matkasuunnitelmaa. Olinhan jotenkin graniittiin hakannut, että Stavangeriin menen. Siinä taisikin olla juuri se ongelma, että lomasta alkoi tulla suorittamista. Vaikkakin tuli kaikenlaisia luovuttamisen ja pettymyksenkin fiiliksiä, kun ajattelin, että joudun suunnitelmaa muuttamaan. 

Suunta kun muuttui, niin ei ollut enää pitkälle meneviä tavoitteita ja kaikki on siten mahdollista, aika vapauttavaa. Tervakirkolta suunta oli siis pohjoiseen ilmansuuntaan ja myötätuuli teki menemisen mukavaksi. Maisemat olivat fantastisen upeita varsinkin kun tulin Oslovuonon rantamille. Korkean mäen päältä avautui idylliset maisemat kylien yli vuonolle. Huomasi hyvin, että Norjassa ollaan. Mäeltä laskeuduin kaupunkiin ja olikin jarruja koetteleva alamäki ja kaupunki kaunis mäen alla vuonon rannalla. Rantatietä ajelin ja etsin paikkaa yöpymiseen, mutta paljon oli asutusta eikä löytynyt kelvollista paikkaa yöpyä, mutta maisemat aivan upeita. Kahdesta campingistä kysyin, mutta käännyttivät takaisin???

Lopulta puolenyön aikaan tulin huoltoaseman pihalle pitämään lepoa ja samalla laitoin lisää vaatetta kun yö viileni kylmän koleaksi. Siinä kun tauottelin tein samalla ympäristön tutkimista ja samassa pihapiirissä oli kahvila ja pikaruokala jonka ympärillä oli sopivan näköinen nurmialue ja pensasaidan suojaama. Siinä vaan teltta pystyyn vaikka hiukan arvelutti tällaiseen paikkaan laittaa. Yön nukuin hyvin ja aamulla huoltsikka oli auki ja aamutoimet tein siellä. Ostin kahvin ja sämpylän jotka nautin ulkopöydällä. Siinä oli paikallinen mies odottelemassa päivän lehteä. Hänen kanssa juteltiin mukavia, hän kertoi myös hyviä reittejä ja paikkoja mitkä kannattaa nähdä. Mukavan oloinen ja lämmin aamukeskustelu. Nytpä lähden siis sunnuntai ajelulle ja nautin siitä mitä muuta tämä päivä tuo ja antaa minulle. 

Lauantai 27.6. Yhdestoista matkapäivä

Aamu oli kesäisen kaunis. Aurinko pilvettömältä taivaalta iloisesti toivotti hyvää huomenta. Siispä oli hyvä taas jatkaa matkaa. Mossiin ajelin hyvällä menolla myötätuulessa ja lauttaranta löytyi vaivattomasti. Mukava vaihtelua päästä laivalla välillä. Hortenista lähdin saman tien eteenpäin. Vastatuuli on aikamoista ja tuntuu ettei etenemistä tapahdu ollenkaan. Jalat vaikuttaa aika raskailta ja taukoja tulee pidettyä usein. Maisemat ovat mukavasti muuttuneet jo nyt sellaisiksi missä on kunnon nousuja eikä nyppylöitä. Ajatuksiin tuli, että kuinkahan kannattaa lähteä Stavangerin suuntaan, missä on kartan mukaan aika erämaa tuntuista maisemaa ja vähän on varausta siihen kuinka kintut jaksaa veivata. Sieltä sitten on vaikea löytää juna tms kulkupeliä. No, katsotaan miltä asia alkaa kirkastumaan. Høyjordin pikkuiselle kylälle nousin sitäkin isompaa mäkeä ja sielläpä oli erikoinen kirkko, "stavkirke" taitaa olla tervakirkko koska niin voimakkaasti terva tuoksui. Tässä pidin taukoa ja tässä myös vahvistui päätös muuttaa matkasuunnitelmaa. Syntymäpäivän kunniaksi annan itselleni lahjan ja lähden Drammenin suuntaan. Päätös vahvistui, kun hieroin jalkoja ja reisilihakset tuntuu olevan ihan nipussa. Viisaampaa on suunnata sellaisille reiteille mistä on mahdollista hypätä junaan jos siltä vaikuttaa. Matkassa on välillä käännekohtia ja nyt sellainen tuli oikeaan kohtaan. Stavangeri jää myöhemmin nähtäväksi. Nyt kohti uusia polkuja. 

Torstai 25.6. Yhdeksäs päivä fillarilla (84) ja Perjantai 26.6. lepopäivä

Lautta ja siihen kiiruhtavat matkustajat herättivät uuteen päivään. Aamupuuron ja venyttelyn tein ihan rauhassa, koska kiirettä ei ollut. Lautta liikkui tunnin välein ja se antoi hyvän mahdollisuuden rauhalliseen aamutoimintaan. Paitsi kun olin jo kaikki onneksi pakannut pyörän päälle, eikä ollut kuin keitin ja kuppi käytössä, niin havahduin huomaamaan lautan just lähtevän. Tuli pieni pyrähdys kun laitoin kupposet laukkuun ja juoksemalla vein itseni ja fillarin lautalle. Portti oli jo laskeutumassa, mutta tarkka ja ystävällinen lautturi nosti sen vielä minua varten. Nopea oli siis lähtö kuitenkin. Sellaista se rauhallisuus joskus on. Vastarannalla pidin pienen pysähdyksen tähän hetkeen ja sidoin kengännauhat kiinni. Tsekkasin samalla, että kaikki tavarat tuli mukaan. 

Matka oli vastatuulista niinkin paljon, että pyöräreissuillani ei sellaista monesti ole ollut. Alamäkiäkin sai polkea, että pääsi eteenpäin. Tuulet ja muut luonnonvoimat ovat sellaisia ettei auta muu kuin ottaa vastaan se mitä annetaan. Toinen asia mikä on mielen päällä ollut ja ajatuksissa pitänyt on takajarrun pettäminen. Muutaman päivän ajan takajarru on ollut käytännöllisesti kokonaan pois pelistä. Pelkällä etujarrurulla kun jyrkkiä mäkiä laskee, niin se on aika jännittävää. Joitakin jarrun kiristystoimenpiteitä tein, mutta ei siitä mitään apua ollut. Muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin saada pyörä korjaamolle. Seuraava suurempi kaupunki oli Halden, se on siis jo Norjassa. Ajelessani sinne aprikoin kuinkahan sieltä korjaamon mahdan löytää. No, ehkäpä se onkin ensimmäinen firma mikä tulee kaupunkiin saavuttaessa. Korkealta mäeltä laskeuduin Haldeniin ja mutkaisen mäen jälkeen kaupunki aukesi eteen. Ensimmäisen valoristeyksen yrittäessäni vastassa oli liiketalo missä on pyöräliike ja korjaamo :) näin se käy! Asiakkaita ei ollut ja mukava kaveri sanoi hoitavansa jarrut kuntoon. Samalla hän huomasi kahden pinnan katkenneen. Uusittiin samalla nekin. Korjaaja sanoi, että jarrulevy on vääntynyt joten se syö jarrupaloja. Ehkäpä fillari jo käy vanhaksi, onhan sillä jo matkustettu melkeinpä kaksikyttuhatta kilsaa. Hyvä on kuitenkin taas jatkaa matkaa, kun pyörä on kunnossa.

Haldenista lähdin kohti Mossia ja vastatuuli edelleen oli huimaa ja rasitusta jaloille tuli, koska ei sellaista vapaata rullaamista juurikaan ollut. Ajattelinkin, että kunhan hissukseen ajelen ja pidän taukoja paljon. Tällainen ei sitten kuitenkaan minulta onnistu, vaan pusken menemään. Sarpsborgissa seikkailin liikenneympyröiden ja risteysten kanssa sen verran, että lähdin väärään suuntaan. Jossakin vaiheessa huomasin, että aurinko kyllä nyt paistaa ihan väärästä suunnasta. Sittenpä tarkistus googlemapsista ja oikea reitti taas löytyi. Kymmenisen kilsaa tuli sightseeingiä tehtyä. Oikea tietä pääsin sutjuttelemaan ja selvästi kirkastui ajatus, että nyt tarvitsen kokonaisen lepopäivän. Olin satulan päällä ollut kahdeksan päivää. Yksi päivä oli missä ei tullut kuin pari kolme tuntia, mutta muina kahdeksan-kymmenen tuntia. On siinä aika paljon satulalihaksilla ollut kestämistä. Kartasta huomasin campingin olevan vähän matkan päässä, ainakin linnuntietä, koska joki oli välissä. Jonkin matkaa ajelin takaisin päin, kun pääsin joen yli. Siinäpä sitten mukavalta lepopaikalta näyttäytyvä camping vierailijaansa odotti. Suihkuun ja makuupussiin. Ai kuinka uni maistui makealta. 

Tänään pidän lepopäivää ja olen pessyt vaatteita ja respasta hankin nettioikeuden joka ei maksanut mitään. Näin pääsen taas kirjoittamaan blogia. 

Tänään on myös miniän syntymäpäivä. Onnea oikein paljon ja valoisia päiviä. On mukava ajatella, että synttärin kunniaksi vietän täällä kauniin aurinkoisen päivän. Paljon iloa ja onnellisuutta on olemassa. Nautitaan näistä asioista. 

Keskiviikko 24.6. Kahdeksas päivä reissussa (86)

Hyvin levättyä ja pitkään nukuttua olikin taas hyvä lähteä kohti uusia teitä ja polkuja. Aamu alkoi sateisena ja muuttui sitten helteisen kuumaksi. Sen myös huomasi käsivarteni jotka siinä auringon paisteessa ihan punastuivat, häpesivät kai valkoisuuttaan. Reitin olin suunnitellut ja katsonut tarkkaan ja sen huomasi. Löysin Taalainmaan jyrkimmät mäet ja mutkaisimmat tiet. Ja tietenkin olivat hiekkatietä, tosin niin jyrkkiin mäkiin ja mutkiin ei asfalttikoneet taipuisi ja vaikka onnistuisikin koneiden kanssa, niin asfaltti valuisi mäkiä alas. Ajattelinpa että tämä on hyvää harjoitusta Norjan vuonoja ja vuoria varten. Tällaiset harjoitukset saa näköjään ihan tilaamatta. Mäkiä ylös ja heti seuraavaa alas eikä suora osuutta ollut ollenkaan, vielä oli aikamoinen vastatuuli. Ukkosrintama meni läheltä ja nosti tuulta. Siinä kun ajelin, niin ajattelin, että enää ei puutu kun sade. Hiekkatie, mäet ja mutkat sekä vastatuuli jo oli paikalla. Kaikkea sitä tulee ajateltua, hetken päästä tilaus toimitettiin ja sain sadetta, onneksi vain lievää ja pari lyhyttä kuuroa. Muistutti vain, että kannattaa tarkkailla ajatuksia, kaikissa muissakin asioissa.

Tulin tämän mäkitaipaleen jälkeen Bengtforssiin ja nälkäkin oli. Minulla on laukussa tonnikalaa tai sardiinia se olisi päivän menu. Vaan Sibylla näyttäytyi silmiini ja jotenkin se vei voiton. Bigburger ja ranskikset sekä pepsi, aijai teki hyvää. Kokeilin Wi-Fi yhteyttä ja täällä se toimi. Sittenpä laitan blogin. Matkaa vielä jatkan jonkin verran. Yöksi jään kun taas oikea paikka antaa löytää itsensä. Norjan rajalle on 40 km, saas nähdä olenko ensi yön Norjassa. Aika lähellä kuitenkin. 

Keskiviikko 24.6. Iltapäivä matka 

Matka eteni uusin voimin, kun oli syönyt hampurilaisen. Menosuunta muuttui kohti luodetta ja tuuli oli myötäinen, joten mikäs oli mennessä ja nauttia menosta sekä maisemista. Viimeiset 18 kilsaa suuntasin taas kohti länttä ja tie muuttui hiekkatieksi ja mäkiä myös löytyi, mutta niin sitä pitääkin. Tulin kymmenen aikaan Sundin lauttarantaan ja koska oli hyvä telttapaikka, niin leiri tähän ja huomenna sitten uusi päivä. Norjan rajalle ei taida olla kun kymmenen kilometriä. Nyt vain koisimaan hyvän päivän jälkeen.