Keskiviikko 24.6. Kahdeksas päivä reissussa (86)

Hyvin levättyä ja pitkään nukuttua olikin taas hyvä lähteä kohti uusia teitä ja polkuja. Aamu alkoi sateisena ja muuttui sitten helteisen kuumaksi. Sen myös huomasi käsivarteni jotka siinä auringon paisteessa ihan punastuivat, häpesivät kai valkoisuuttaan. Reitin olin suunnitellut ja katsonut tarkkaan ja sen huomasi. Löysin Taalainmaan jyrkimmät mäet ja mutkaisimmat tiet. Ja tietenkin olivat hiekkatietä, tosin niin jyrkkiin mäkiin ja mutkiin ei asfalttikoneet taipuisi ja vaikka onnistuisikin koneiden kanssa, niin asfaltti valuisi mäkiä alas. Ajattelinpa että tämä on hyvää harjoitusta Norjan vuonoja ja vuoria varten. Tällaiset harjoitukset saa näköjään ihan tilaamatta. Mäkiä ylös ja heti seuraavaa alas eikä suora osuutta ollut ollenkaan, vielä oli aikamoinen vastatuuli. Ukkosrintama meni läheltä ja nosti tuulta. Siinä kun ajelin, niin ajattelin, että enää ei puutu kun sade. Hiekkatie, mäet ja mutkat sekä vastatuuli jo oli paikalla. Kaikkea sitä tulee ajateltua, hetken päästä tilaus toimitettiin ja sain sadetta, onneksi vain lievää ja pari lyhyttä kuuroa. Muistutti vain, että kannattaa tarkkailla ajatuksia, kaikissa muissakin asioissa.

Tulin tämän mäkitaipaleen jälkeen Bengtforssiin ja nälkäkin oli. Minulla on laukussa tonnikalaa tai sardiinia se olisi päivän menu. Vaan Sibylla näyttäytyi silmiini ja jotenkin se vei voiton. Bigburger ja ranskikset sekä pepsi, aijai teki hyvää. Kokeilin Wi-Fi yhteyttä ja täällä se toimi. Sittenpä laitan blogin. Matkaa vielä jatkan jonkin verran. Yöksi jään kun taas oikea paikka antaa löytää itsensä. Norjan rajalle on 40 km, saas nähdä olenko ensi yön Norjassa. Aika lähellä kuitenkin. 

Keskiviikko 24.6. Iltapäivä matka 

Matka eteni uusin voimin, kun oli syönyt hampurilaisen. Menosuunta muuttui kohti luodetta ja tuuli oli myötäinen, joten mikäs oli mennessä ja nauttia menosta sekä maisemista. Viimeiset 18 kilsaa suuntasin taas kohti länttä ja tie muuttui hiekkatieksi ja mäkiä myös löytyi, mutta niin sitä pitääkin. Tulin kymmenen aikaan Sundin lauttarantaan ja koska oli hyvä telttapaikka, niin leiri tähän ja huomenna sitten uusi päivä. Norjan rajalle ei taida olla kun kymmenen kilometriä. Nyt vain koisimaan hyvän päivän jälkeen.