Kittilästä kohti Inaria
Yö meni mukavasti Kittilän uimarannalla. Paikka löytyi helposti, koska joitakin vuosia sitten leiriydyin samaan paikkaan. Herättyäni ja kamat kasattuani tulin Nesteelle aamupalalle ja pesulle. Kohta lähden jatkamaan matkaa. Kokemukseni mukaan reitti Inariin Pokan kautta on korpivaellus ja siellä ei kännyt eikä plokit toimi, mutta kirjoittelen sitten kun taas toimii.

Meltaus - Kittilä  (100km)

Eilen menin nukkumaan noin 18 aikaan ja tänään heräsin klo 7. Tämähän taitaakin olla lepoloma. Uni tuli tosiaan makoisasti, siihen avusti rauhoittavalla tavalla, kun pääsin makuupussiin, niin sade alkoi ropisemaan teltan katolle. Siellä minä olin omassa pienessä ja lämpöisessä pesässä ja käydä rauhalliseen uneen. Aamupalalle menin joentörmän päälle maantien varressa olevaan kahvila-kauppa yhdistelmä pisteeseen. Rauhassa söin ja samalla latasin akut, siis puhelimen ja tabletin. Siitäpä sitten oli matkaan hyvä lähteä. Keli oli poutaista, mutta ei kovin lämmin. Shortsit ja T-paita piti kohtapuolin vaihtaa pitkiin systeemeihin. Matka taittui mukavasti ja jossakin kohtaa olin niin fiiliksissä, että ihan rupes laulattaa. Sitä ei onneksi kukaan kuule, kun jänkhällä veisaa, paitsi ehkä porot koska niitä ei just silloin näkynyt, juoksivat varmasti äänenkantamattomiin, mokomat. Poroja kyllä sitten myöhemmin näkyi ja olikin kolme komeaa sarvipäätä. Sillä tavalla seisoivat katselemassa kun tulin niitä kohden, että alkoi ihan jännittämään kohtaamisemme ja siinä sitten unohdin ottaa kuvan niistä. Vähän myöhemmin yksi jolkotteli vastaan ja ajattelin, että nyt kyllä kuvan porosta otan. Kun on Lapissa, niin aina täytyy porokuva ottaa. Tosin tää tapaus lähtikin jolkottaa tieltä pois, niin tuli vaan etä kuva.
Matkalla pysähdyin tauoille useamman kerran. Huolsin pyörää ja lihaksia ja vatsaa. Kahden aikaa tulikin aikamoinen nälkä, ja minäkö ilmeiseti luulin, että pelkällä korkeaoktaanisella Lapin-energialla pärjäisin. Hienoa ja antoisaa on se energia mitä täällä tuntee, mutta ei se vatsaa täytä. Siispä pysähdyin tien varteen, mutta se olikin huono paikka minulle, mutta ilmeisesti hyvä paikka itikoille, niitä oli siihen kokoontunut aika porukka. Muutaman kilsan päässä olikin levähdyspaikka pöytineen hienossa joenrannassa ja sen verran tuulikin siinä kävi ettei itikoista ollut harmia. Pussipasta pötsiin ja puolen tunnin tirsat päälle, A vot.
Pitkät oli suorat tällä tiellä, suoran päässä kun katseli eteenpäin ja ajatteli että mitäköhän tuon etäällä näkyvän mutkan takana on? Niin se selvisi 20 minuutin päästä. Joo, mutkan jälkeen tuli samanmoinen suora. Se on aika puuduttavaa ajelua. Soita ohitellessa huomasin ja ihastuin sieltä tulevaan tuoksuun. En osaa sitä kuvailla, mutta jotenkin lämpöiseltä ja pehmeältä se tuoksuu. Yksitoikkoisilla taipaleilla on vaikea pitää mieli virkeänä, seurailenkin paljon ympäristöä jospa näkisin jotakin eläimiä, yleensä lintuja ja niiden tarkkailu vie hyvin ajatukset mukaviin asioihin ja matka taittuu huomaamatta. Toinen tapa on viihdyttää itseäni kehittelemällä kaikenlaisia tarinoita ja aforismeja. Vaikka sellaisia sutkautuksia, että kun olin oikein virittäytynyt tähän Lapin maagiseen ja korkeaan energiaan ja lisäksi isojen mäkien aikaan saamaan jalkojen väsyyn, niin tuli mieleen tämän retken olevan pyhä matka kun jalatkin huutaa hoosiannaa. Tästäpä sain syyn naureskella itsekseni. Tosin aika usein nauran vain itse vitseilleni, vaikka olisin Porukassakin. Nytpä sitten lähden nukkumaan, hymyssä suin.

Rovaniemi - Meltaus (56,5 km)

Aamulla klo 7:20 juna saapui Rovaniemelle. Junamatka kesti puoli vuorokautta ja nukkumisesta ei tullut. Vaikka miten yritin saada jonkinlaisen nukkumiseen kelpaavan asennon, niin voisin sanoa kun entinen mies ”ettei täyttä silmäystäkään” Sen verran kuitenkin olin hereillä, että sain fillarin kapsäkkeineen junasta ulos ja sitten laiturilla kokoilin itseäni ja tavaroita pyörään. Rovaniemen asemaravintolassa oli tarjolla aamiaispöytä ja sinnehän mieli vei. Hyvät oli tarjoomiset; puuroa jugurtilla ja metsämarjoilla. Patonkia ja ruisleipää sopivien lisukkeiden kera. Ja kahvit päälle.
Siitäpä sitten ajoin hiljaisen sunnuntaiaamuisen kaupungin läpi Kittilän tielle. Onneksi paikkakunta on tullut sen verran tutuksi, että tie löytyi helposti.
Ja eikun kohti Lappia. Hyvä tunnelma värisytteli mielen pohjalla. Nyt pääsen tai siis olen jo niissä maisemissa mihin iso osa minua kuuluu. Vähän matkaa ajelin ja ensimmäisen sopivan paikan kohdalla vaihdoin junamatkavaatteet polkupyörämatka vaatteisiin. Jopas alkoi tuntumaan tutulta. Fillarin päällä tavaraa kuin kamelilla ja hieno tie edessä. Mutta valvottu yö vaati veronsa ja väsymys painoi päälle, joten parinkympin jälkeen pysähdyin tauolle Luonuan laavulle. Sinnepä lettoni laavuun levitin ja tunnin tirsat teki hyvää. Parin tunnin tauon kokonaisuudessaan siinä vietin ja matka jatkui. Uskomaton oli kuitenkin väsymys ja paljon pysähteli kunnes huomasin että nyt keho tarvii lepoa ja unta. Ajattelin olla kerrankin järkevä ja kuunnella kehoani tosissaan ja pysähdyin Meltaukseen noin 17 aikaan. Sopivasti sieltäkin löysin laavun ja siihen leirini pystytin. Väsyttää aja unettaa niin paljon etten edes tiedä minkälaista tekstiäkään saan aikaiseksi. No, onhan tässä päiviä petrata siinäkin asiassa. Nyt meen kyllä koisaamaan, että huomenna taas kroppa jaksaa minua viedä eteenpäin.

Kohti Lappia.          (34km)    

Neljä vuotta sitten, eli 2015 kesällä olin edellisen kerran pyöräretkellä. Nyt tänä kesänä tulikin iso halu ja toive lähteä kokeilemaan ja kokemaan uudestaan pyöräilyn riemua. Pyörämatkan suunnitteluhan on iso osa pyöräilymatkan kokonaisuudessa. Aika nopeasti tai oikeastaan ihan ilmiselvää minulle kuitenkin oli, että Lappiinhan sitä täytyy päästä. Monenlaiset oli tunnelmat ja ennenkaikkea ajatukset mitkä mielessä pyörähteli. Olisinkohan kuinka valmis kahden ja puolen viikon pyöräilyyn? Kuinka voisin olla pois mukavasta kodista ja erossa kumppanista joka sen kodin mukavaksi tekee? Rakas vaimo sitten sanoi, että mene kokeilemaan miltä se tuntuu. Se oli tarpeellinen ja tärkeä vahvistus päätöksen tekoon. Sitten alkoi suunnittelu; Rovaniemelle junalla, koska sitten olen heti Lapissa ja pääsen ajamaan siinä maisemassa mikä on tullut minulle vuosien aikana tärkeäksi voimapaikaksi, voisin sanoa. Huomasin kuinka kupliva riemu jo alkoi tuntumaan sisälläni pelkästä suunnittelusta ja siitä, että tosiaankin lähden fillarilla Lappiin.
Tänään sitten lähdin kaikkien pakkaushommien jälkeen fillaroimaan kotoa Helsinkiin ja Rovaniemen junaan. Haluan vielä kertoa kuinka mukavaa oli valmistella matkaa. Kaikenlaista pientä kävin ostamassa, enhän oikeastaan tiedä kuinka paljon mitäkin tarvitsen, mutta jotenkin se vaan tuntuu hienolta, kun kävi shoppailemassa. Se viritti hyvään matkallelähtö fiilikseen.
Juna lähti kymmentä vaille seitsemän illalla Helsingistä ja sinnepäin sitten fillaroin. Aluksi ajattelin, että menen paikallisjunalla, mutta enhän mä malttanut odotella vaan matkaan piti päästä. Samalla sai kokeilla kuinka tavarat kamelin selässä kulkee. Hyvin kulki.
Nyt sitten yön yli junaillaan ja aamulla olen Rovaniemellä josta sitten lähden kohti uutta seikkailua.

Torstai kahdeskymmeneskolmas matkapäivä ja tällä kertaa viimeinen (61)

Nauvon uimaranta oli hyvä yöpymispaikka ja nukuin pitkään. Heräilin puoli kymmenen aikaan ja pakattuani tavarat menin Nauvon huoltoasemalle aamupesulle ja -palalle. Matkaan lähdin jo sellaisissa tunnelmissa, että pyöräilymatka loma on päätöksessä. Vielä eilen oli mielessä jospa sittenkin ajelisi kotiin asti, mutta jo aamulla selkeytyi ajatus ajaa Turkuun ja hypätä fillarini kanssa pikajunaan Helsiinkiin ja KOTIIN! 

Vähän ennen Paraista on Sattmark niminen levähdyspaikka jossa on mukavat kahvila ja ravintolapalvelut kivassa ympäristössä. Olin kuullut, että täältä saa hyvät katkarapuvoileivät, joten sellainen se pitikin sitten tilata. Olipa komia leipä ja hyvää oli. Muutenkin tuli juteltua paikan pitäjän kanssa sekä kokin jonka kanssa meillä on yhteinen tuttavuus. Kaikenkaikkiaan mukava paikka kannattaa poiketa jos Turun saaristoon ajelee. Siellä ollessani tilasin junamatkan Turusta Helsinkiin. Juna lähtee klo 20 joten hyvää aikaa jää matkustaa loput kolmekymmentä kilometriä. 

Saariston rengastietä pitkin ajelin josta voisin sanoa, että ihmettelin kuinka huonokuntoinen hiekkapolku pyörätieksi osoitettu väylä on siihen nähden varsinkin, kun reittiä mainostetaan paljon pyöräilijöille. Paraisilta eteenpäin väylä oli jo asfaltoitu, mutta merkinnät puuttuivat ja parikertaa ajelin ohi siitä mistä olisi pitänyt kääntyä. Minullahan on sellainen periaate etten anna tällaisten seikkojen vaikuttavan hyvään olooni, joten annoin mennä niin kuin menee ja ilolla. 

Turkuun saavuin hyvissä ajoin ja istuskelin tuomiokirkon puistossa penkillä rennosti. Kiertelin ja katselin jokivarren leppoisaa elämää, kesäistä ja rennon olon täyttämää menoa. Hyvissä ajoin menin juna-asemalle ja odotellessani söin patongin ettei nälkä yllätä matkalla. Ostin myös karkkia matkaevääksi, teki niin hirveästi mieli pantteria, onhan muutama viikko oltu karkkitauolla. Paitsi tietenkin suklaata, mutta se on mennyt enemmänkin välipalana ja energian tuojana kun ihan vaan nautiskeluun. Juna saapui ajallaan ja nyt istun mukavasti junassa ja katselen vaan kun maisemat vaihtuu vähän tiheämpään kun olen tottunut. Aikas mukavaa! 

Reissu on käytännöllisesti lopussa, matka on mennyt hyvin. Koen että suuri siunaus on ollut mukanani ja vaikka monenlaista on kokenut, niin aina on saanut olla turvallisella mielellä. Ihana matka ja kauniit, monipuoliset kokemukset! Näitä on hyvä taas muistella ja jäävät hyväksi voimavaraksi arkiseen elämään. 

Keskiviikko 8.7. Kahdeskymmenestoinen matkapäivä (82)

Aamulla aikaisin teltasta nousin, kasaan sen taitoin ja pyörän selkään laitoin. 

Olinkin niin aikaisessa, että leirintäalueen kahvila ei ollut vielä auki ja odottelin puolisen tuntia päästäkseni aamukahvisämpylälle. Samalla kirjoitin kirjoitukseni blogiin. 

Mukava fiilis oli ajella kohti Maarianhaminaa, ihan taisin laulellakin jotakin supisuomalaista kansanlaulua. Aamulla oli sateista ja sadepuku päällä ajelin, mutta oikeastaan heti lähdettyä sade lakkasi. Tie Långnäsiin mistä lautta Korppooseen lähtee, ei mene ihan Maarianhaminan keskustan kautta ja ei sillätavalla kiehtonut nyt keskustaan mennäkään. Olinhan viime kesänä siellä jo kävellyt ja katsellut kaunista kaupunkia. Myöskin ilma oli sellainen harmaa, niin se ei myöskään houkutellut kaupunki kierrokselle. Jonkin matkaa ajettuani alkoi vettä taas tulla ja paljon. Sadeajelua olikin sitten loppumatka Långnäsiin. Lautan lähtöä odottelin puolisentoista tuntia. Istuskelin sataman ventroomissa ja pitelin sadetta sekä katselin ikkunasta ulos pikkuisen sataman toimintaa. Lauttamatka oli yhdellä lautalla Kökariin ja siellä vaihto toiseen lauttaan joka sitten meni Korppoon Galtbyyn. Koko merimatka kesti viitisen tuntia. Keli oli aivan harmaa ja sateisen sumuinen joten maisemien katselu jäi vähäiseksi. Aikalailla pitkästyttävää odottelemista matka oli. Tosin tulihan vaan istuttua ja oltua mitään tekemättä ja matka edistyi. Tällaiseenhan en vähään aikaan ole tottunut. Joten nautiskellaan vaan.

Lautta tuli Galtbyyhyn puoli kymmeneltä ja meinaamisessani oli jäädä Korppooseen yöksi, johonkin majatalo tai B&B paikkaan. Maihin päästyäni soitin yhteen ja siellä oli täyttä. Ajattelinkin että en ala enempää soittelemaan vaan lähden eteenpäin ja löydän paikan mihin voin jäädä telttayöpymiseen. Lopulta ajoin Nauvoon asti, n.20 km ja sieltä sataman läheisyydessä olevalta uimarannalta löysin hyvän paikan. Makuupussiin kun pääsin, niin jokin alkoi kirvelevästi polttaa käsivarressa ja sitä tutkin, niin selässä tuntui samanlainen kirvelevä pistos. Nopeasti nousin ja pimeää kun oli, niin kännykän valossa katsoin mikä täällä kiusaa. Pikkuriikkinen muurahainen se oli hermostunut kun samaan pussiin tulin. Annoin sille kyytiä teltan ovesta ulos. Sittenpä rauhassa yöni nukuin.

Tiistai 7.7. Kahdeskymmenesensimmäinen päivä

Tämän päivän vietin Eckerössä leirintäalueella, joka oli hyvin toimiva ja siisti. Myös palvelu kahvilassa oli ystävällisen mukavaa. Nuoria ihmisiä oli paikassa töissä ja osasivat hyvin hommansa. Hienoa! Päivä oli tuulinen ja välillä tuli pieniä sadekuuroja, mutta se ei haitannut lepopäivän viettoa. Olo oli hyvinkin tyytyväinen ja onnellinen. Matka on sujunut hyvin, fillari sekä ukkeli ovat jaksaneet taivaltaa. 

Eckerö on minulle tullut tärkeäksi paikaksi vuosien varrella. Tämä taitaa olla viides kerta kun täällä olen. Erilaisissa elämäntilanteissa täällä olen ollut ja monenlaisissa tunnelmissa. Tähän paikkaan on ankkuroitunut paljon tärkeitä ja merkittäviä muistoja. Mukavalta tuntui nyt taas kävellä tuttuja rantakallioita ja katsella tällä hetkellä myrskyävää merta. Upeasti aallot murtuivat rantakallioihin nostaen voimakkaat pärskeet. Vaikuttavaa ja voimallista luonnonvoimaa, siitä voi myös itselleen ottaa osansa. Hyvää tekee mielelle, kun saa rauhassa mielin katsella tällaista näytelmää. 

Hirmuisen mukava päivä ja huomenna, keskiviikkona, sitten lähden sanoisinko viimeiselle etapille tällä matkalla. Voisin sanoa, että onpa hyvä olo!