Maanantai 22.6. Kuudes matkapäivä (85)

Tämä päivä oli sellainen matkustus ja etenemis luonteinen. Maisemat olivat suomalaisen oloisia, siis kauniita tietenkin, mutta ei mitään mieleenpainuvaa. Ehkäpä päivän antoisimmat asiat oli, kun huolsin pyörän ketjut. Myös kävin Karlstadissa kirjakaupassa ja sain kartat loppumatkalle. On mukava kun pystyi suunnittelemaan reitin pidemmälle, ja minähän suunnittelin kun siitä tykkään :) Karlstadissa myös kävin kaupassa, kun oli hirmuinen nälkä. Siellä oli sellainen salaattipöytä mistä sai itse ottaa mitä halusi ja laittaa purkkiin. Haarukan ja veitsen sai mukaan. Juna-asemalla taksikopin vieressä söin ja tein karttaan matkasuunnitelmia. Aikaa vierähti, mutta, samalla tuli lepotaukoa. Taksimies tuli juttelemaan ja kerroin minne olen matkalla. En tiedä uskoiko, mutta vettä antoi pulloihin. Nyt oli hyvä jatkaa matkaani. Kartasta katsoin, että sopivan matkan päässä on merkki uimarannasta. Sinne kun pääsin, niin paikassa oli kotiseutumuseo järven rannalla ja siitä löysin myös telttapaikan. Museotalossa oli pistoke ulkopuolella joten saan myös puhelimen ladattua. Asiat hoituu! 

Sunnuntai 21.6. Viides matkapäivä (eilinen+tämä pv 176km)

Yhteen päivään voi mahtua koko elämän mittainen matka. Aamulla lähdin aivan luxus olosuhteista. Todella siististä hotellihuoneesta jossa sänkykin oli niin mukava, että se oikein piti syleilyssä. Aamiainen oli monipuolinen ja kaikki niin siistiä. Sieltä kuitenkin halusin lähteä ja olihan se välttämättömyyskin. Tie oli hyvää ja pyöräilyyn sopivaa. Sitten se päättyi moottoriliikenne tielle. Kohdalla oli opastetaulu ravintolan pihalla. Siinä oli hyvä kartta ja sen sekä kännykän avulla suunnittelin reittiä ja lopulta löysin tien joka teki ison lenkin, mutta ainoa vaihtoehto kun oli, niin helppo tehdä päätös. Tie oli aluksi hyvää asfalttia, mutta muuttui sitten ryppyiseksi hiekkatieksi. Tosin matkalla oli upeita maisemia ja yleensähän suuret elämykset löytyy pienen vaivan jälkeen. Tämä päättyi myös tielle mitä ei fillarilla voinut ajaa. Tiesin kartasta, tien toisella puolella menevän pienempi tie, mutta miten sinne pääsisi? Vähän lähemmäksi mennessä huomasin vähän matkan päässä olevan risteys ja pikafillaroinnilla pyyhälsin sinne ja jep! siellä olin turvallisella väylällä. Pidin pienen tauon mukavalla paikalla ja söin purkin tonnikalaa. Hiukan huvitti kun aamulla olin sellaisessa juhla antimissa ja nyt tällaista, arvatkaa kumpi tuntui omalta? 

Taas tulin siihen paikkaan, että olin ison tien edessä eikä muuta mahdollisuutta kun ajaa sitä tai kääntyä takaisin. Kartasta näin hetken päästä olevan mahdollisuus päästä pikkutielle takaisin. Ajoin valtatietä ja autot sujahteli vierestä (paluuruuhka) pääsin haluamalle paikalle pienelle tielle, mutta kymmenen metriä sitä riitti, siinä oli portti joka sulki tien. Siihen jäin. Ainakin tunnin olin sillä pikkutiellä ja funtsin kaikkia mahdollisuuksia. Lähdin jo ajamaan isoa tietä, mutta se muuttui sellaiseksi, että kaistojen välissä oli kaide ja myös tien reunassa ja rekkojen rinnalla siihen jäi kuolemanvaaran pieni tila. Käännyin ympäri ja menin takaisin turvapaikkaani. Kertakaikkiaan tuli epätoivoinen olo. Olin ajanut itseni sellaiseen pussiin ettei poispääsyn mahdollisuutta. Kaikenlaisia ajatuksi ratkaisuksi tuli mieleen. Jollakin autolla mihin saa pyörän mukaan, mutta mistä sellainen. Taluttaa fillari ojia tai metsää pitkin, mutta tien vierusta oli liian jyrkkä. Sitte piti vaan rauhoittaa mieli ja ajatukset kaikesta ja keskittyä hetkeen. Tien toisella puolella oli talo johon meni tietenkin liittymä. Menin sinne ja kuinka ollakaan siitähän lähtikin pieni hiekka tie oikeaan suuntaan. Mikä ilo. Sittenpä taas kummallisen kiertoajelun jälkeen pääsin kaupunkiin Karlskog, taisi olla, jokatapauksessa vissiinkin on Nobelin kanssa jotai tekemistä, kun hänen nimi näkyi monessa paikassa. Tottakai oli taas tarve saada akkuun virtaa ja vesi täydennystä. Matkan pituus ei ollut suuri, mutta kulutus oli. Ajoin hiljaisen keskustan läpi ja siellä pysähdyin jonkin torin, taisi olla Nobelin aukio, penkille istumaan. Siinä huilatessa kiinnitin huomion ihan vieressä olevaan sähkötolppaan, siis sellaiseen autonlämmitys, se oli kuitenkin torilla eikä P paikalla. Joka tapauksessa siitä sain virtaa, hienoa. Vieressä oli myös juomavesi kraana. Sellainen kun painaa nappia niin vettä suihkuaa. Samassa yhteydessä oli myös ilmapumppu renkaita varten, sitä en kyllä tarvinnut. Aika ihmeellistä, että just tähän löysin. Mainiosti sattui myös kun alkoi sataa ja tajusin, että puhelin kastuu, niin samalla tuuli toi muovipussin jalkoihin, otin sen ja peitin puhelimen. Ajattelin vaan, että äskettäin olin epätoivossa itseni kanssa ja taisipa päästä suusta jokin p sana. Ei Korkein siitä suutu ja rankaise vaan hetken päästä antaa kaiken mitä tarvitsen ihan nenän eteen. 

Vielä kun jatkoin matkaa tuli taas kohta, etten tiennyt miten pääsen eteen päin. Sateen suojassa, sillan alla karttaa katselin. Samassa suojassa oli kävelysauvamies ja kun irroitin katseen ja ajatuksen kännykästä, niin huomasin hänet ja kerroin mistä olen ja mihin on tarkoitus mennä, mutta tietä ei löydy. Hänpä näytti minulle reitin jota kartassa ei ole. Minä sanon, että enkelit on olemassa jos vaan olemme avoimena. Hieno päivä. 

Tuli vielä mieleen, kun ajelin mukavassa olossa ja kauniissa maisemassa, että olen kohdannut kahdenlaisia ihmisiä, siis yhdestä näkökulmasta. Nimittäin kun vajavaisella kielitaidolla puhun, niin joku alkaa puhumaan ihan mahdottomasti, että katson vaan, toinen haluaa puhua niin, että saa minut ymmärtämään. Kummallekin varmasti oma tapa on tärkeä ja tuo tyydytystä. Sydämestäni haluan antaa ymmärryksen kummallekin, kun hakevat iloa tavallansa, sillä onnellisuus on tavoiteltava asia. 

Illalla vielä löysin maastosta telttapaikan jossa tätä kirjoitan. Yht äkkiä metsästä vierestä kuului sellaista karjunnan ja rääkymisen sekamuotoääni, että veri pakeni kasvoilta. Avasin teltan ja nousin ylös ja taputin käsiä. Sinne se tyyppi juoksi pitkin pellon laitaa ja äänteli mennessään. Metsässä liikkuu kaikenlaista mihin ei vielä ole tottunut. 

Lauantai 20.6. Neljäs matkapäivä

Aamupuurot ja kahvit nautin yöpaikkani Museon pihapiirissä olevalla pöydällä. Ympäristö aamupalalle oli tosi mainio. Taivaanvuohet päpättivät ja joessa sorsapariskunta souteli rauhassa lapsiensa kanssa. Eipä sitä siis minullakaan mitään kiirettä ole. Kyliä ja kaupunkeja oli matkan varrella parinkymmenen kilometrin välein ja nehän aina mukavasti tauottaa matkaa. Örebrohun saavuin kuuden seitsemän aikaan iltapäivällä ja se paikkakunta onkin jo huomattavasti suurempi. Minulla oli mukana yksi kartta joka loppuikin juuri Örebrohun ja etsinnöistä huolimatta en löytänyt edes huoltoasemalta uutta karttaa, joten olin siis kännykän kartan varassa. Vaikea oli taas löytää kaupungista ulos, kun sieltä lähti moottoritiet missä ei polkupyörällä saa ajaa. Monien pysähdysten ja karttatarkastelun jälkeen pääsin etenemään. Sittenpä tietenkin akku alkoi loppumaan ja tuli sellainen olo, että kuinkahan tässä käy. Asiat kuitenkin täytyy ottaa sellaisena kun ne tulevat. Rauhoittelivat itseäni, että hyvin kaikki sujuu vaikka näyttäisi toivottomalta. Viimeisellä akkuvirralla löysin etenemissuunnan ja matka jatkuu. Katselin ympäristöä sillä silmällä, että jos sattuisi jokin julkinen tms paikka mistä voisin saada virtaa akkuun. Kellokin jo alkoi olla aika paljon ja yöpaikkaa myös piti suunnitella. Sittenpä mutkan takaa mäenpäällä oli merkki majoituksesta kilometrin päässä. Sinne kurvasin ja paikka oli hieno golf klubi ja konferenssi hotelli. Aika kaukana minun elinpiiristä. Menin kuitenkin hienosti pukeutuneen ja arvokkaan oloisen väen sekaan ja kysyin respasta olisiko fillaristille majaa. Respasta rouva soitti jonnekin isolle pomolle varmaan ja sai varmistuksen, että voi huoneen antaa. Hintakin oli spesiaali taulukolla minulle. Kalliimpi se oli kun maastossa teltalla, mutta sainpa sähköä ja puhelimen ladattua. Nettiäkin tuntuu toimivan joten bloginkin voin saada lähtemään. Kartasta katselin, että huominen on tosi haastava päästä Karlstadin suuntaan, kun sinne näyttää menevän vain moottoritie. No, huominen on vasta huomenna. Nyt menen koisimaan.

Perjantai ja kolmas matkapäivä. 19.6.2015 (95km)

Aamulla sade rummutteli teltan kattoon ja minä sain hyvän syyn jatkaa unia. Tulikin nukuttua ainakin kymmenen tuntia. Selvästikin keho oli tottumattomana hiukan uuvuksissa mieleni tekosista. Ilma poutaantui ja aloin tekemään lähtöä mukavalta leirintäalueelta. Mariefredin kauniissa kaupungissa hetken pysähdyin ja ihastelin sen rantaraitin idylliä. Komea linna jylhään vartioi kaupungin rauhaa. Matka jatkui aika viileässä ja tihkusateisessa säässä, mutta onneksi ei mitään rankkasadetta joten matka eteni ihan hyvin. Kehoa tuli tarkkailtua paljon kuinka se rasittuu ja miten jaloissa polkeminen tuntuu. Myös kädet ja hartiat tuppaa helposti jumittumaan. Pidin paljon taukoja, että sai venytellä ja lepoa myös tarvitsi. Eskilstuna tulin iltapäivällä ja pidin pidemmän tauon kauniissa puistossa joen rannalla. Eskilstuna myös tuntui tutulta paikalta viiden vuoden takaa. Muistelin olleeni kaupungin ulkopuolella joen rannalla yötä ja ajattelin, että jospa jäisin samaan paikkaan. En sitten löytänyt sitä paikkaa, varmasti oli viiden vuoden aikana niin paljon alue muuttunut, että menin ohi. Noin kahdenkymmenen kilometrin matkan jälkeen tulin Kungsöriin ja kello oli jo lähelle kymmentä joten pitäisi löytää yöpymis paikka teltallle. Jonkin aikaa pyörittyäni näin mainion museoalueen ja siellä olikin hienoa tasaista nurmea. Museorakennuksessa oli myös ravintola ja se pisti pohtimaan voisiko tähän jäädä. Toisaalta en nähnyt muutakaan mahdollisuutta jotenka teltta pystyyn ja koisimaan. Hyvä mieli oli mennä nukkumaan hyvän ja antoisan päivän jälkeen. 

 

Torstai ja toinen matkapäivä 18.6.2015

Aamu valkeni tihkusateisena ja hiukan kolean oloisena, vaan se ei oikeastaan haitannut olihan ilma happirikasta. Tukholmasta oli hiukan haastavaa löytää oikea tie ja pariin otteeseen jouduin hiukan matkaa tulemaan takaisin päin. Alkumatkassahan täytyykin hakea vähän vauhtia :) Suuri on kaupunki ja sitä tuntuikin riittävän pitkän aikaa. Jossakin vaiheessa alkoi jo rauhallisempaa seutua löytymään ja samalla mielikin rauhoittui kun pääsi kaupungin kiireisestä ympäristöstä pois. Kauniin kirkon pihalla pidin ensimmäisen tarkoitus peräisen tauon, muutaman olin joutunut pitämään kun etsin reittiä. Kirkko oli 1128 vuonna rakennettu, vuosiluku oli seinässä, siinäpä sitä ihastelin ja kävin myös sisällä. Kaunis oli! Vanhempi herrasmies tuli juttelemaan ja kertoi kirkossa tänään olleen suomalaisen naislaulajan konsertti, sehän oli mukavaa, että ovat saaneet nauttia sellaisesta. Maasto ja tiet on aikalailla suomalaisen oloisia eikä mitään ihmeellisiä elämyksiä se antanut. Jossakin vaiheessa huomasin, että 2010 olen ajanut samaa reittiä. Mariefred niminen paikka sen toi mieleen. Silloin olin siellä leirintäaluella yötä ja... niinpä menin sinne nyt myös. Muistin paikan ja laitoin teltankin samaan paikkaan, turvallisuus ja tuttuus on mukavaa. Matkaa tuli 81 kilometriä ja ihan oikeaan aikaan tuli yöpyminen.

17.7. Keskiviikko Matka alkaa

Sain herätä mukavan valoisaan ja aurinkoiseen päivään, jännittävään päivään, lähden tänään retkelle 😁😀 Päivä alkoi aamupalalla Kaivarin kauniissa Ursulassa, kahvin ja maukkaan katkarapuleivän kera. Olimme työporukan kanssa sopineet kesäaamukahvi hetken ja halusin siihen myös mennä vaikka vapaa päivällä olinkin. Tiimissä on mukavat ihmiset ja aamun vietto heidän kanssa on vain ilo. 

Ursulasta lähdettyämme menin vielä ostamaan retkikeittimen millä pärjään pienine ruokahetkineni ja on kevyempi kuljettaa. Sittenpä kotiin ja laittamaan tavarat pyörän selkään ja matka alkakoon! Hirvitti ihan kun tavarat oli fillarin päällä, että kuinka tää kameli edes lähtee liikkeelle.. 

Voi veljet, kun pääsin ajamaan, niin se mukava, riemastuttava ja täydellinen tunne valtasi minut. Se fiilis mikä on, kun saa ajaa omaa tahtia ja nauttia kaikesta, ilman mitään kiirettä. Ai, että mä rakastan tätä hommaa!

Katajanokan satamaan saavuin hyvissä ajoin ja ilmoittauduin matkustajaksi sekä menin odottelemaan laivaan pääsyä. Joku tovi vierähti ja sitten laiva saapui satamaan ja peräluukut auki ja fillarilla autokannelle. Hytinkin hyvin löysin ja sitten vaan odottamaan ja lepäämään. Sanoisin että oli oikein kaunis ja hyvä aloituspäivä pienelle retkelleni.

Alkutoiminnot

Tänään oli viimeinen työpäivä ja töiden jälkeen menin ostoksille tekemään varustehankintoja. Tähän iPadiin jolla kirjoittelen ostin suojakuoret jotta säästyisi pahimmilta kolhuilta matkan aikana. Vieläpä ostin muitakin varusteita, kuten sadeasun ja telttapatjan. Kummatkin tarvitsi jo uusia kun vanhat olivat jo tulleet... vanhoiksi. Muutenkin olen tehnyt listaa paperille mitä tavaroita mukaani otan ja pyörälaukkuihin niitä pakkaillut. Voisin sanoa, että onpa tavaraa. Matka kuitenkin on sen verran pitkä mitä olen suunnitellut, (siis laivalla Tukholmaan ja sieltä fillarilla ruotsin läpi Norjan Stavangeriin ja vieläpä takaisinkin), siihen matkaan voi mahtua kaikenlaista säätä ja keliä, että haluan varmistaa että pärjään tulevissa olosuhteissa. 

Mukavasti jännitys väreilee kehossa ja tulevan retken haasteet ja ilot ja uudet kokemukset sekalaisena melskana pyörii mielessä. Vähän myös flunssa meinaa pyrkiä valtaamaan kehoa, mutta C-vitamiini puolustuksen pistin päälle ja sillä uskon sen voittavani. Kunhan pääsen maantielle niin silloin häviää kaikki oireet, sen tiedän kokemuksesta. 

Vielä siis yksi yö ja huomenna keskiviikkona 17.6. klo 18 lähtee Viking Line Helsingin Katajanokalta kohti Svea mamman maata ja minä onnellinen kyydissä minun kumppanini Nishikin kanssa. Korkeimmalta pyydän siunausta ja valoa matkalleni.