Inari - Tankavaara. (100 km)

PPPP

Pistin illalla oikein herätyskellon soimaan, että pääsen ajoissa alkamaan tämän päivän. Jätin luksus mökin pehmeine patjoineen ja muine mukavuuksineen. Koska enhän niitä oikeasti tarvitse, vaikkakin hirmuisen hyvää teki pitää lepopäivä. En edes koskenut fillariin eilen ollenkaan. Arvelutti jonkin verran kuinka jalat nyt toimii. Päätinkin edetä PPPP tekniikalla; Pitää Pystyä Puuskuttamatta Puhumaan. Ilma oli oikein hieno ja aurinkoinen, suorastaan helteinen. Sortsit ja T-paita päällä sutjuttelin menemään. Nahkakin ihan punastui. Voisin sanoa, että suomen kaunein tieosuus on Inarista Ivaloon. Kannattaa tulla kauempaakin sitä katsomaan. Se osuus täytyy mennä rauhassa ja nauttia maisemasta kaikilla aisteilla ja ihmettelyllä. Ensimmäinen tauko oli karhunpesäkivellä. Karhunpesäkivi on jääkauden muodostama onkalo tai luola kallioperään. Muistan tämän paikan lapsuudesta, kun isän ja äidin kanssa käytiin Lapissa. Se jätti jännittävän ja mukavan muiston pienen pojan mieleen. Kiva oli nyt siihen pysähtyä ja tunnelmoida menneestä ajasta ja niistä retkistä. Otin myös munkkikahvit ja olin onnellinen. 

Erityisellä tarkkaavaisuudella seurasin jalkojen kuntoa ja himmaillin heti vauhtia jos ja kun alkoi tuntua rasitusta. Hienosti meni ja olen oikein tyytyväinen kinttujeni kiirettömään kilvoitteluun. PPPP tekniikasta huolehtimiseen kuuluu siis puhuminen ja kellekäs minä sitten puhuisin? Pidin puhetta jaloilleni, tällaista lääkärin vastaanotto keskustelua: ”potilas kertoo lateraali puolen reisilihaksen fronttalin yläosassa olevasta kivusta. Diagnoosina on lihaksen ylirasittumisesta johtuva kipu. Hoitona on mahdollisimman pikainen tauko, kuitenkin niin, ettei jää ihan tien reunalle ettei autot töytäise kumoon. On hyvä etsiä vaikka joku pistotie tms jossa voi rauhassa lepuuttaa lihaksia ja vähän myös venytellä” Jos joku lääkäri tämän olisi kuullut, niin luultavasti olisin muussa hoidossa kun fysioterapeutilla. 

Saariselälle tullessa oli sitä ennen mieeeeletön mäki siis ylämäki. Sain täyden rahan edestä nauttia noususta joka jatkui ja jatkui ja jatkui. Ja mikä aivan upea voittajan tunne tunturin laella. Ja mitkä maisemat. Tankavaaran opasteet tienvierellä houkutteli sinne suuntaamaan. Iltakin jo alkoi olla sen verran pitkällä, että toivon sieltä löytävän teltalle paikan ja päästä pötkölleen. Hieno ja antoisa päivä. Sellainen kevyen riemukas.