Keskiviikko 1.7. Viidestoista päivä retken päällä (83)

Aamulla rajan tuntumassa heräsin ja päivä näyttäisi muodostuvan lämpöiseksi. Ajoin jonkin matkaa takaisinpäin missä oli kauppa, josta sain vettä matkaan joka eilen pääsi lähes loppumaan. Samalla jotakin pientä purtavaa, kun en voinut puuroa tehdä juuri vesipulan takia. Mukavasti ajelin Tosbyyn. Siellä alkoi tosiaan helle tuntua, 28 astetta lämpöä kertoi tyttäreni joka katsoi netistä ollessamme puhelin yhteydessä. Auringossa tietenkin jotai muuta. Istuin puistonpenkillä varjossa ja söin jotakin mukavaa pientä välipalaa ja fundeerasin, että onpa kuuma ilma harrastaa fillarointia. Katselin kartasta olisiko lähistöllä campingiä. Yksi oli, mutta olisi pitänyt lähteä aivan eri suuntaan kuin mihin matkani oli. Siispä kolmenkympin taival Ekshäradiin ja kartan mukaan siellä on myös leirintäalue. Aurinko porotti täysillä ja tie oli suht leveä ja myös tien runustat leveältä perattu, joten ei edes metsän tuomaa varjoa ollut. Kyllä nyt rasitan kehoani oikein kunnolla ja mielikin tuntuisi haluavan jotain muuta. Kesäinen ja lämmin sää oli kuitenkin tervetullutta aika viileidenkin ilmojen jälkeen. Useita kertoja pysähdyin lepäämään ja vilvoittelemaan, niin hyvin kuin helteessä vilvoittelemaan pystyi. Niin uuvuttavalta helleajelu tuntui, että ajattelin jäädä yhdelle taukopaikoistani viettämään loppupäivän. Tunnin verran tai reilu siinä lepäiltyäni lähdin kuitenkin matkan jatkoon. Ajatus että pääsee leirintäalueelle ja pesulle sekä kunnolla huoltamaan itseään oli niin houkutteleva, että se palkitsee matkan vaivat. 

Erityinen elämys oli, kun lähdin yhdeltä taukopaikasta, niin kohta puoleen tuli ajatus, että joku nyt katselee minua. Käänsin katseen tien varteen ja siinä kymmenen metrin päässä syödä rouskutti iso hirvi sarvet päässä. Minähän pysähdyin eikä hirvi mitään tuumannut katseli vain ja pureskeli ruokaansa, niin että rouske kuului. Otin kännykän, että saan kuvan ja vähän jännitti, että hermostuuko kaveri kuvaamisesta. Ei ollut millänsäkään vaan antoi kuvata. Tosin aurinkoa vasten otettu kuva ei ihan hyvin onnistu, mutta en uskaltanut parempaakaan paikkaan siirtyä. Auton ääni kun alkoi kuulua ja lähestyä hirviherra meni metsän suojaan. Erikoinen kokemus ja hieno sellainen. Hetken päästä saavuinkin jo Ekshäradiin ja löysin leirintäalueen ja pääsin suihkuun. Pikkaisen lämminvesi tuntui palaneissa käsivarsissa, mutta ei niin pahasti ole palanneet kuin luulin. Huomenna varmastikin pidän lepopäivän. Huomiseksi on myös luvattu yhtä kaunista säätä, joten sekin on mukavaa. Saa sitten nautiskella olemisesta. Pyöräretkien yksi hyvistä puolista on se, kun pitää taukoja. Muutamien päivien ja satojen kilometrien jälkeen taukopäivän merkitys jotenkin korostuu. Myös matkan jatkaminen on taas uusin voimin mukavempaa.