Lauantai 4.7. Kahdeksastoista päivä reissussa (112)

Aamu taas tuli niinkuin jokainen päivä, aamusta se alkaa ja iltaan loppuu. Kaikenlaista voi sitten sen välisenä aikana tapahtua tai sitten tapahtumana on ettei oikein mitään tapahdu, sekin on hyvä. Minun aamu olo oli tukkoinen ja tuntui ettei millään jaksa herätä. Aurinko lämmitti teltan, että oli sellainen nihkeän oloinen tunnelma. Sieltäpä sitten vaan ylös ja ulos, kun ei tänne erämaahankaan viitsi jäädä. Aamupalaksi söin sellaisi hyviä keksejä tai mitähän sandwichejä ne onkaan, mutta hyviä. Aamupuuro jäi keittämättä koska sitä en kaupasta löytänyt, sellaisia pikapuuroja siis. Olisihan siellä puuroaineita, mutta retkellä ei oikein voi isoja paketteja kuskata. Siitä sitten vaan tien päälle ja pikkuhiljaa alkoi heräämäänkin ja jalat jo alkoi toimia ja silleen se vaan lähtee sujumaan kun alkaa tekemään. Parikymmentä kilsaa ajoin ja pienen kaupungin tai kylän kaupassa kävin ostamassa riisifruttia ja bantskua sekä palkinnoksi hyvästä aamutoiminnasta limupullon. Ai, kun taas elämä näytti mukavalta. Ludvikaa lähestyessä, niin viimeset 20 km oli mukava pyörätie joka ilmeisesti oli vanhan rautatien pohjalle tehty. Pyörätie kulki järven rantaa pitkin ja ei ollut mäkiä eikä juuri mutkiakaan. Ludvikassa kävin syömässä ja samalla latasin puhelimen ja tabletin akut. 

Ilma oli edelleen lämmin vaikka olikin jonkin verran pilvistä ja jossain päin näytti sadepilvet liikkuvan. Matka jatkui isompaa valtatietä pitkin, mutta siinä oli leveä piennar missä oli hyvä ja turvaisaa mennä vaikka liikennettä olikin jonkin verran. Hyvin huomaa kuinka ajatukset on jo siirtyneet kotiin päin ja mieli sinne halajaa. Koti ja se kaikki mitä siihen kotoiseen elämään kuuluu on kuitenkin itselleni tärkeää. Kaikki ystävät, perhe, tutut asiat. Minun vaan välillä näköjään tarvitsee lähteä vähän kauemmaksi, että sen paremmin ja selvemmin huomaan.

Ihastuttava kokemus matkalla oli, kun tien kummallakin puolella kasvoi ja oli paljon jotain lupiineja vai mitä ne onkaan, mutta se tuoksu mikä niistä levisi ja sai aistia pitkän matkan, oli niinkuin jossain tuoksukäytävässä olisi mennyt.

Matkan varrella kävin kahvilla tienvarrella olevassa kahvilassa joka oli mukavalla paikalla järven rannalla. Kahvi ja Solero, nam!

Illalla karttaa tutkaillessani ajattelin, että Engelsbergissä näyttäisi kartan mukaan sellaiselta missä voisin yöpyä. Sinne tullessa on ruukkimuseo ja vähän pihaa kiertelin ja sillä silmällä katselin myös, että mihin telttani laitan. Muutenkin paikassa oli katselemista, onhan se arvokasta kulttuuriperintö. Telttaa pystyttäessä alkoi pikkuisen sataa ja just kun sain sen pystyyn alkoi satamaan kaatamalla. Nopeasti otin telttapatjan ja makuupussin fillarin päältä ja syöksähdin teltan sisään. Laukut jäi vielä pyörään, mutta ne kyllä vettä kestää. Istuskelin teltassa ja odotin että sade taukoaa ja pääsen hakemaan loput tavarat. Ukkonenkin jyräytteli aika lähellä ja toivoin ettei paukauta viereiseen puuhun, voisi olla liian jännittävää. Sade taukosi ja ukkonenkin meni jonnekin muualle ja maailma rauhoittui. Hyvä päivä tuli taas, vaikka se aamulla vähän hitaasti käynnistyikin. Hyvää yötä.