Perjantai 3.7. Seitsemästoista matkapäivä (102)

Oli taas kaunis aamu ja aurinko pilvettömältä taivaalta iloisesti hymyili. Leirintä maksun hoidin mukavalle rouvalle, joka hyvin ja ystävällisesti palveli minua. Hän oikein kädestä pitäen hyvästeli ja toivotti tulemaan uudestaan. Antoi vielä postikortin mukaani missä on heidän tiedot. Mukavaa. Matka sujui mukavasti, jossain kaupunki pikkuisessa ajelin pikkaisen matkaa väärään suuntaan. Hiukan moitin itseäni, mutta eipä se asiaa paranna. Ajattelinkin kaikella olevan tarkoituksensa ja tämä oli heti voimia antavampi ajatus. Kannattaa siis tarkkailla mitä ajattelee, niin saa paremman ja energisemmän olon. Taas oli sellaista mukavaa erämaa taipaletta ja kyliä vähän ja nekin muutaman talon kokoisia. Vettä kului paljon, kun lämpöisellä ilmalla ajelee niin kulutus on kovaa. Jossakin kohtaa oli tienviitta kirkko 2km, kurvasin sinne koska vesi oli vähissä ja yleensä kirkkomaalla on vettä tarjolla. Olikin oikein kauniilla paikalla tämä kirkko. Se oli rakennettu järven rannalle, niemen nenään. Sieltä sain vettä ja myös söin evästä. Matka jatkui siitä aikalaisen komeaan erämaahan. Mäkeä ensiksi noustiin ylös ja korkealle. Mäen laella oli suoerämaa jossa siellä täällä näkyi muutamia suojärviä. Maisema oli justnsellaista missä kaikenlaiset erämaan eläimet hyvin viihtyvät kaikkien menninkäisten kanssa. Yöaika pukkasi päälle ja koitin sieltä etsiä jotakin teltan paikkaa, mutta maasto oli joko niin soista tai sitten sellaista möykkyistä ettei kunnollista paikkaa heti löytynyt. Useammassa kohdassa pysähdyin tutkailemaan maastoa ja lopulta löytyi jokin vanha puun säilytyspaikka tai vastaava ja siihen telttani ja leirini laitoin. Hirveä määrä mäkäräisiä auttoi ja oli mukana teltanpystyshommissa. Onneksi jäivät ulkopuolelle.