Torstai 29.6.-23

Eilen olin leirintäalueella jo puolilta päivin ja väsyttikin aikalailla, mutta pitkitin nukkumaan menemistä ja teltta myös oli tosi kuuma, joten eihän sinne päikkäreille voinut mennä. 

Iltapäivää kohden alkoi leirintäalue täyttyä ja meno ja touhu oli aikamoista katseltavaa. Ihan melkein alkoi ahdistaa sellainen camping yhteisöllisyys. 

Kuuden jälkeen painuin pehkuihin ja nukuin aamu puol kasiin. Teltassa on hyvä nukkua ja varsinkin kun ilma muuttui vähän siedettävämmäksi, kun aurinko lakkasi porottamasta. 

Aamulla sitten harjoittelin leirin purkamista ja tavaroiden laittamista oikeisiin paikkoihin. Aamupalan jälkeen kävin vielä apteekista hakemassa magnesiumia ja sitten kohti napapiiriä. 

Kyllähän sitä hyvin huomaa, ettei vähään aikaan ole fillarointi ollut isosti harrastuksissa. Lepäillä pitää taajaan ja antaa keholle tarvitsemaansa taukoa. Vaihteita piti vähän säädellä, kun ei meinanneet oikein napsahtaa kohdilleen. 

Joulupukin kylän ohitin suht sukkelaan. Huoltsikalla kävin lisäämässä renkaisiin oikeat paineet muuten sutjuttelin napapiirin ohi sulavasti. 

Muutaman hetken päästä alkoi taivaalle kerääntymään muhkeita ukkospilviä. Onneksi sattui kohdalle levähdyspaikka, missä oli kota, tai sen oloinen hirsirakenteinen grillipaikka. Sopivasti sinne sisään pääsin ja sittenhän alkoi jytisee ja satamaan. Hyvä kun säät pitää huolen siitä, että muistan viettää taukoa.  Tovin taukoiltuani lähdin matkaan ilman poitaannuttua ja tiesin noin kahdeksan kilsan päässä olevan Vikakosken laavut ja tähtäsin sinne. Vikakoskella tein sapuskaa vaikka ei oikein nälän tunnetta ollutkaan. Aamupalasta oli kuitenkin jo aikaa. Ehkäpä elimistö on vähän ihmettelyvaiheessa eikä hypotalamuskaan anna oikeita viestejä. Söin kuitenkin pussillisen pastaa. Tais olla carbonaraa tai muuten vaan hyvää.  

Ukkonenkin kävi äänekkäästi tervehtimässä ja vettäkin tuli mukana. 

Meinasin jäädä tähän taukopaikalle leiriytymään, mutta oli niin kivikkoista maastoa ettei teltan paikkaa löytynyt. Matkaan siis veli hopea. Vesisade just koveni, joten sadevaatteet oli asiallista laittaa päälle. 

Heti kohta kääntyi risteyksestä tie Kemijärvelle ja valitsin sen. Nelostie jota olin ajanut oli niin vilkas etten sitä halunnut ajaa, vaikka joku ajatus olikin ollut sitä mennä. 

Ilta alkoi tulla ja ilmakin poutaantui. Poro seisoi tien vieressä ja toljotti mun menoa. Sanoin sille ”Terve! ” onneksi ei vastannut. Kohta siinsi hieno lampi ja menin jonkin matkaa lammen rannan suuntaista hiekkatietä ja sieltä löytyi kelpo yöpaikka ja teltalle tasainen plaani. Hyttysten kanssa kilpaa teltta pystytettiin, mä voitin. Hyvää yötä.