Vielä odotellaan!

Olipa viimeviikolla sellaiset kevät säät, että alkoi tosissaan kihelmöimään ja kutkuttaa pyöräilysoluja. Sitten se kevät loppui ja tuli takatalvi, mutta kohta, ihan kohta Nishiki suhahtaa teille ja kaduille onnellinen mies kyydissä. Parvekkeella se on sydäntalven rauhassa viettänyt ja nyt olen käynyt sitä vähän rauhoittelemassa, että hetken vielä mielensä malttaa niin päästään ajelemaan ja nauttimaan luonnosta; merenrantapoluista, keskuspuiston metsäisistä maastoista ja tietenkin Kaivarin tunnelmasta. 

Pyöräily onkin minulle ennen kaikkea sellaista kokonaisvaltaista nautintoa tuovaa leppoisaa etenemistä. Nautin paljon maisemista ja luonnon äänistä, meren ja rantojen tuoksuista niin kuin myös kaupunkien puistoista ja kaduista. Mittaankin retkiäni enemmänkin fiilis mittarilla kuin aika- tai matkamittareilla. Tosin kyllä nekin minulle jotain merkitsee ja laitankin niitä ylös varsinkin kun teen pidempikestoisia retkiä, niin on mukavaa tietää kuinka monta kilsaa tuli vedettyä. Onhan se myös ihan kiva muillekin kertoa kun puheeksi tulee. Saa arvostusta, parhaimmillaan :) 

Pyöräilyn, varsinkin pitkän yhtäjaksoisen matkan tekeminen on myös aika meditatiivinen juttu. Siinä tasaisessa etenemisessä ja jalkojen säännöllisessä liikkeessä mieli rauhoittuu ja ajatukset voi päästää tulemaan ja menemään. Aivot kirkastuu ja tulee erityinen vapautuminen turhista ajatuksien hämähäkinseiteistä, ikäänkuin ullakkokomerot tulee putsattua ja tuuletettua. Meditaatio harjoituksia on hyvä ja mahdollista tehdä ihan ilman fillariakin vaikka kotisohvalla istuen ja varmasti tekee hyvää mielelle ja aivoille ja sisäiselle minälle. Pyöräillessä se vaan tapahtuu jotenkin helpommin, salaa, samalla kun etenee. 

No niin, ajelua odotellen.